A way of life

Perjantai 3.9.2010 - Paula Niittynen

Uusin iPhoneni lataus on SLH:n augmented reality aplikaatio. Olen termistä augmented reality kirjoittanut keväällä täällä. Facebookin en ole tähän mennessä antanut käyttää lokaatio tietojani, mutta tämän aplikaation kohdalla  paikannus on oltava päällä.

Viestinnällisiä kesälomapohdintoja

Sunnuntai 8.8.2010 - Paula Niittynen

Kesälomani aikana en ole tohtinut nostaa esiin päivänpoliittisia kysymyksiä ja havaintojani kesätoreilta ja areenoilta. Laitan tähän kuitenkin muutaman, joihin olisi tehnyt mieli tarttua.

Porin Jazzien yhteydessä järjestetään erittäin mielenkiintoisia keskustelutilaisuuksia. MTV3:n järjestämä SuomiAreena kerää erittäin paljon kuulijakuntaa eri tilaisuuksiin. Nyt myös Raumalla järjestettiin ensimmäistä kertaa SuomiAreena ja kaupungilla oli mahdollisuus päästä tällä saralla Suomen kartalle. Satakunnan Kansa oli rekrytoinut hienosti huomioitsijoita, jotka raportoivat lyhyitä uutispätkiä näistä tilaisuuksista lehteen. Osallistuin itse useampaan tilaisuuteen. Luin siksi kaikki huomiot mielenkiinnolla ja hyviä huomioita he olivatkin tehneet.

Huomioitsija olisi esim. jatkanut keskustelua Rauma-brändistä ja länsirannikon asemasta siitä mihin päätoimittaja Jouko Jokinen jäi.

Omat huomioni liikkuvat samoilla linjoilla. Jotenkin oli koomista seurata altavastaajan ja asioita alhaaltapäin katsovaa ja asioita ylhäältä päin sekä laajempia kokonaisuuksia katsovan puheenvuoroja. Ei siis keskustelua.

Viime päivät olen seurannut tiiviisti Porin lentokentän tulevaisuuden vatvomista. Oikeastaan en kommentoi tähän kohtaan muuta kuin, että ihmettelen suuresti miten näin pääsi käymään. Siis, että miksi asioihin herätään näin myöhään. Ennakoinnissa menty pahasti vikaan?

Rauman mainonta on kielletty

Muista raumalainen, kaupunkisi mainostaminen ja siitä hyvää puhuminen on nyt kielletty virallisesti viranomaisten toimesta.

Kaupungin facebook sivuilla oli postaus, jossa tiedusteltiin missä Piiloparatiisi -teos sijaitsee. Vastasin ystävällisessä mielessä "täällä" ja laitoin linkin kirjoittamaani artikkeliini, jossa on alla oleva valokuva teoksesta taustoineen. Lomamatkani jälkeen linkki oli poistettu ja jäljellä virallinen teksti:

"Pahoittelemme, että jouduimme poistamaan viimeisen viestin. Rauman kaupunki julkaisee sivuillaan vain tekstejä, jotka eivät sisällä mainontaa."

Enää ei siis tarvitse Kristiina Haaviston ihmetellä kaupungin tilannetta ja sitä, että "silti jokin mättää, kun tilannetta katsoo kulissien sisältä." Haavisto kiteyttää UR:n Vieraskynässä asian pariin lauseeseen: "Jos koemme, että Rauma on paras paikka asua ja elää, me automaattisesti välitämme myönteistä vaikutelmaa myös ulospäin. Niinpä on ensisijaisen tärkeää, että toiminnot, joista elämänvoimaa ja hyvinvointia ammennetaan, ovat kunnossa." Oma Pro gradu -tutkielmani käsitteli mm. aihetta ja paikkaidentiteetti tosiaan muodostuu tätä kautta.

Kaupungissa on paljon ylpeydenaihetta ja kaunista katseltavaa, mutta niistä ei saa puhua, ei kirjoittaa, valokuvata saatika "mainostaa"!!!

Mielestäni kyseessä oli sananvapauden rajoittaminen ja esim. Turun kaupunki ei ikinä sortuisi tällaiseen lapsellisuuteen. Heillä sosiaalisen median käyttö on hallinnassa ja osallistuvaa kaksisuuntaista keskustelua ei ennakkosensuroida. Turussa ymmärretään, että vanhanaikainen ja virallinen, yksisuuntainen ilmoitustaulukäytäntö on jäänne.

Kansallistason mentaliteetista

Lauantai 31.7.2010 - Paula Niittynen

Seuraan edelleen Henna Helmen blogia, jossa hän kovatahtisesti kertoo esikoiskirjansa edistymisestä.

Kirjailija näyttää saavan paljon arktista pohjoistuulta lakeudelle, kun lukee blogikirjoitusten kommentteja.

Tässä yksi poiminta, joka erottuu positiivisesti edukseen:

Sonja:
"Oletteko te vilpittömästi siinä luulossa, että taiteilijat tai kirjailijat eivät ole aiemmin tuoneet itseään esiin, huomattavasti julkeammilla tai suorastaan egomaanisilla tavoilla?

Kyllä tämä taitaa olla ihan kansallistasoinen ilmiö, tämä kell' onni on, se onnen kätkeköön -mentaliteetti. Kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat? Saako tässä maassa olla mistään ylpeä? Vaikka ihan olemassaolostaan? Saako täällä olla reilusti olemassa, ilman anteeksipyytelyä? Saako toiveensa sanoa ääneen?

Lopuksi sanottakoon, että meinasin itsekin ärsyyntyä Helmisen itsetyytyväisyydestä. Ja kun sain itseni tästä ajatuksesta kiinni, oli se vakavan itsetutkiskelun paikka. Olenko minä ihminen, joka ei siedä toisen ihmisen innostusta, aikaansaavuutta, yritteliäisyyttä? Olenko minä todella niin pieni ?"

- - - - - -

Hienoa itsetutkiskelua kommentoijalla!!

Tämä on oikeastaan hyvä esimerkki siitä, että korkeintaan aloitteleva taiteilija voi itse myydä itseään uskottavasti.

Uran ollessa jo nosteessa, tässä kohtaa astuvat managerit ja agentit kuvioihin. Mutta mikä on manageri, kysytään yhä tänä päivänä. Manageri on taiteilijan suu ja pää. Agentit ovat erikoistuneet enemmälti myyntiin, itse PR-managerina viestintään eri keinoin.

Ennätyspäivä

Tänään blogini kävijämäärät tekevät toisen kävijäennätyksen. Nyt klo 19.20 yksittäisiä kävijöitä oli jo 1 061 kpl, edellisen ennätyksen ollessa 1 060.

Helmi löytyi

Maanantai 19.7.2010 - Paula Niittynen

Löysin Helmen. Henna Helmi halusi kirjailijaksi ja se hänestä tulee.

Tässä tulevan esikoiskirjailijan blogi.

Asensin omaan blogiini laskurin näkyviin. Kumpi kertoo enemmän, yksittäisten käyntien määrä 48 000 kpl vai sivulatausten määrä       

103 000 kpl?  ka. luvut/kk ovat 2 181 kpl ja 4 686 kpl kuukaudessa.

Ällistyttävän paljon sivuilleni tullaan ulkomailta. Muita huomionarvoisia tahoja ovat suuryritykset ja valtion eri laitokset. Taidan puhutella suurta yleisöä?

Kesäkuun lopulla sain tiedotejakeluyritykseltä viestin ja tiedustelun:

"Tiedotejakelupalvelu ePressi.comin tietokantaan on kerätty mielenkiintoisia ja aktiivisesti päivittyviä blogeja. Tiedustelemme halukkuuttasi vastaanottaa blogisi aihepiiriä käsitteleviä yritysten ja organisaatioiden lehdistötiedotteita."

Odota, kuvaajaa ladataan...

Tässä pylväsdiagrammi kuukausittaisista kävijämääristä.

Perehdyin oikeastaan ensimmäistä kertaa, mitä kaikkea kotisivujeni syövereistä löytyy. Monenlaista statistiikkaa, jopa diagrammi, joka kertoo mistä eri selaimista sivuilleni tullaan. Kyllä Suomi vaan edelleen on Microsoftin hallitsema. Macien kautta tullaan vielä vähemmistössä, vahinko.

Sain taannoin palautetta, että kirjoitteluni sävy ja sisältö ovat muuttuneet enemmmän asiapitoiseksi. Lukija kaipasi alkumetrien spontaania ilottelua, esim. kirppariostosten esittelyä jne. Jos statistiikkaa on katsominen, niin sävyn muuttuminen asiapitoisemmaksi ei ainakaan ole karkoittanut lukijoita.

Innostuin statistiikasta siinä määrin, että päätin asentaa omaan AudioBoo -tiliini Google Analyticsin. Miten näin pääsi käymään vannoutuneelle kvalitatiivisen tutkimuksen kannattajalle?

ePessi.comin tavoin minulle voi ehdottaa erilaisia, mieluummin luovia yhteistyöehdotuksia.

Käytä Facebookia - OIKEIN

Keskiviikko 12.5.2010 - Paula Niittynen

Facebookia ja muita sosiaalisia medioita tulee osata käyttää oikein.

FB ei ole Seitsemän päivää -lehden sähköinen korvike.

Facebookiin liittymättömillä on tuhat ja yksi selitystä asialle. He jäävät paitsi esimerkiksi kulttuuritapahtumien tiedottamisesta ja innovatiivisista keksinnöistä.

Pienten yhteisöjen, yleishyödyllisten säätiöiden ja kulttuuritapahtumien tiedottamisasioissa Facebook on korvaamaton. Se korvaa kätevästi kotisivut interaktiivisuudellaan, kaksisuuntaisuudellaan.

Itse olen nostanut kotisivujeni etusivulle muutaman esimerkin hyvin Facebookia hyödyntävistä tahoista. Kaikki liittyvät kulttuuriin. Saan sitä kautta esimerkiksi musiikkitapahtumien päivitetyt artistien Spotify-listat. Monet säätiöt järjestävät mielenkiintoisia tapahtumia ympäri vuoden ja heidän järjestämistään tapahtumista saa Facebookin kautta ensikädessä tiedon. Klikkaus toimii myös sähköisenä muistutuksena.

Vielä on monta tapahtumanjärjestäjää ja muuta organisaatiota, jotka eivät ole luoneet omaa Facebook-profiiliansa. Esimerkkeinä Naantalin Musiikkijuhlat ja Hyvinvointikeskus Villa Jussoila. Kesä lähestyy, kipinkapin asia hoitamaan kuntoon.

Tässä esimerkki sosiaalista mediaa hyvin hyödyntävästä tapahtumasta:

Raumanmeri esteetikon silmin

Perjantai 3.7.2009 - Paula Niittynen

Poikani pyysi anovalla äänellä aamulla, että pääsisi tänään Kiikartorniin katsomaan maisemia. Mikäs siinä ajattelin. Ilma oli tänään poikkeuksellisen viileä, joten laitoimme kaikille farkut jalkaan. Pojalla taitaa olla paras kunto meistä, sillä hän oli nopeimmin kiivennyt ylös torniin. Hmm, pitäisikö asialle tehdä jotain?

Kiikartornin lipunmyynnistä bongasin nämä kauniit Rauman matkailuesitteet.

En ilmeisesti ole hetkeen käynyt missään kulttuurikohteessa, sillä en ole ennen nähnyt näitä onnistuneita pikkuopasvihkosia. Koko on erinomainen ja värimaailma täydellinen. Onnitteluni siis suunnittelijalle.

Toisen iloisen yllätyksen koin, kun tajusin, että Kylmäpihlajan majakka tarjoaa persoonallista majoitusta, Skärgårdssmak ravintolasta puhumattakaan. Mistähän on kyse etten ole asiasta ollut tietoinen aiemmin? Se, että olen vasta 2 vuotta Raumalla asunut vai mistä?? Itse olen 90-luvulta saakka käynyt kesäisin Kustavin kyseisen ketjun ravintolassa syömässä. Joka tapauksessa Kylmäpihlajalla on erittäin onnistuneet kotisivut, kannattaa mennä tutustumaan. Itse innostuin heidän kokousmahdollisuudestaan. Monet yritykset miettivät hiki otsallaan, että missä viettäisi seuraavan kick-offin tai kevätjuhlan. Tässä minun suositukseni.

Olen myös iloinen uudistuneesta Rauman Poroholmasta, viiden tähden lomakeskuksesta. Se on myös vesibussien kotisatama nykyisin.

Kulttuurimaantieteilijän kaupunkisuunnitteluun koulutetut aivoni suolsivat tällaisen ajatuksen. Poroholman lomakeskuksesta olisi mukava päästä vesibussilla Teatterille Rauman ydinkeskustaan. 80-luvulla tehdyssä Kanalin ranta-alueiden kehittämissuunnitelmissa oli tarkoitus tehdä laajennus Vähämaansillan länsipuolelle. Tähän altaaseen oli tarkoitus tulla vesibusseja ja saaristolaisveneitä. Lisäksi viereen piti tulla Kauppahalli kahvilaterassilla. Lue asiasta toimittajana kirjoittamani lehtiartikkeli. Klikkaa myös päästäksesi interaktiiviseen havainnekarttaan.

Purjeveneellä Poroholmaan tai Kylmäpihlajaan majoittuneet pääsisivät vesitse Rauman kulttuuritarjonnan äärelle, esimerkiksi teatteriin tai Rauma Summer Jazzeille. Why not?

Mitähän kaupunkisuunnittelussamme on mennyt vikaan viimeisen 30-vuoden aikana? Olen ilokseni huomannut, että Rauman kaupunkisuunnittelussa on tapahtunut positiivista virkistymistä viime aikoina. Varsinkin Parpansalin puiston kohennusprojekti on näyttävä esimerkki siitä. Olen myös iloinen kuinka asiasta on paikallislehdissä uutisoitu. Onkohan uudella kaupunkisuunnittelupälliköllä mitään osaa ja arpaa tähän virkistymiseen. Joka tapauksessa Parpansalin edustan Kanalin hiekkakäytävän korvaus puisella laiturimaisella elementillä on loistava valinta. Askel kohti merta. Kanalin Kaija eli "laituri" saa täydennystä. Tästä aiheesta kirjoitin koko sivun artikkelin viime kesänä.

Mutta mitä kuuluu Kanali-kampus -projektille? En ole sanaakaan lukenut siitä vuoteen.