Makoisa Baltian kierros

Lauantai 7.8.2010 - Paula Niittynen

Viiden päivän Baltian kierros ruokapatojen äärellä ja laventelin tuoksuisessa Elemis Spassa ovat onnellisesti takana.

Olin Riikassa kolmatta kertaa, tällä kertaa omalla autolla. Pärnun vaalea hiekkaranta puolestaan muistutti Rostockin ja Warnemünden ajoista. Kylpyläkaupunki siinä missä nekin.

 

 

 

 

Small Luxury hotelsien Bergs Riikassa tarjosi kauniit näköalat Loft Suitessa. Hyvinvointiin ja rentoutumiseen tähtäävä loma onnistuu takuuvarmasti näissä hotelleissa.

 

 

 

Bergsin kuuluisa Bazaar oli tutustumisen arvoinen paikka. Muutamia otoksiani kävelykierroksilta.

 

 

 

 

 

Matkareportaasi Savosta

Lauantai 17.7.2010 - Paula Niittynen

Tervetuloa kanssani matkalle. Olen koonnut matkareportaasin Savon matkastamme kuvineen Umamiin.

Olavinlinna näyttämönä

Perjantai 16.7.2010 - Paula Niittynen

Savonlinna, Savonlinnan Oopperajuhlat ja Lucia di Lammermoor ovat tehneeet minuun suuren vaikutuksen.

Vietin kaksi elämäni ehkä mieliinpainuvinta päivää Savossa. Kutsuvieraana oopperajuhlilla oli unelma, jonka sain elää todeksi. Kiitos siitä Karekselle.

Jari Hämäläinen on tehnyt upeaa työtä juhlien eteen.

Matkamme oli elämys myös ruokakulttuurin osalta. Saimme nauttia Markus Maulavirran kokkaamasta lähiruoasta. Anttolan Hovin kartanossa söimme upeassa miljöössä venäläisittäin valmistettua lähiruokaa.

Slow life - slow food. Aamu-uinnit lumoavassa järvimaisemassa. Mutkaton, ystävällinen ja asiakasta kunnioittava palvelu. Tänne tulemme uudestaan!!

Kilpailija-analyysi julkisuuteen

Tiistai 29.6.2010 - Paula Niittynen

Kolumnisti-kirjailija Tapio Niemi revitteli tänään taas hymyä kasvoilleni tämän päivän kolumnissaan.

Mediaseurannan ammattilaisena kohotan kulmiani kysyvästi. Pitäisikö kääntyä ammattilaisten puoleen ja tiedustella asiaa. Tuskin kaupunginjohtaja tuntee mainittujen musiikkitapahtumien kilpailija-analyysiä. Jos julkisuusraportti on hänellä, niin sen toivoisi julkaistavan kaupungin tiedotuksen facebook-sivulla http://www.facebook.com/raumafi. Se nimittäin kuuluu nyky-yhteiskunnan läpinäkyvään tiedotuspolitiikkaan. Mallia voisi ottaa ensi alkuun Turun Seudun Kehittämiskeskuksen tiedotuksesta http://www.facebook.com/TurunSeutu

Vertailuna, viime vuoden RSJ09:n yhden kuukauden mediaseurannan tulos osoitti tiedotukseni tuottaneen julkisuutta 94 365€:a palstamillimetreittäin mitattuna, josta TOP 10 ja muissa valtakunnallisissa lehdissä oli 40 893 €:n edestä eli 43%. Tulos tuli 35 osumasta, ilman radio- ja televisioseurantaa (ne mukaanlukien osumien määrä nousee pitkälti yli 40)

 

 

 

 

http://fi.cision.com/

https://www.webnewsmonitor.com/main.cgi (pelkkä verkkoseuranta)

Uuden rahoitusmallin kulttuurikeskukset kansainvälinen trendi

Maanantai 21.6.2010 - Paula Niittynen

Raoul Grünstein luotsaama Kultturitehdas Korjaamo Helsingin Töölössä on toiminut nyt kaksi vuotta. Korjaamo on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa, silä se on samaan aikaan vahvasti yksityinen, mutta myös julkinen. Muiden kultturikeskusten julkinen tuki on 70 prosentin luokkaa ja Korjaamossa vain 15.

Uutta rahoitusmallia käyttävät kulttuurikeskukset ovat Grünstein mukaan kansainvälinen trendi. Euroopassa on jo viitisenkymmentä yksityisen tahon johtamaa, vähäisellä julkisella tuella toimivaa kulttuurikeskusta. Korjaamo on jäsenenä niiden Trans Europe Halles -yhteisössä. Kaapelitehdas ja Hämeenlinnan Verkatehdas kuuluvat myös tähän yhteisöön.

Tämän päivän Hesarissa Korjaamon rahoitusmalli saa ankaraa kritiikkiä Helsingin tarkastuslaitokselta. Onko se ihme, sillä jos Korjaamo menestyy, mallin pelätään leviävän laajemminkin Suomeen. Tästä syystä Korjaamon vastustamisessa on myös politiikkaa.

Grünstein  korostaa, että kaupallisen toiminnan voitto käytetään kulujen jälkeen rakennusten vuokriin ja kulttuuritoimintaan. Tämän lisäksi hän rahoittaa tappiot itse. Ensi vuonna hän odottaa nollatulosta.

Korjaamon malli edustaa tulevaisuutta. Tämä oli jo haistettavissani, kun työskentelin kymmenen vuotta sitten Alvesalon luotsaamassa Modaboxissa. Näiden kahden innovatiivisen trendien haistelijan kohtaamiset konsulttitoimistossa kertoivat mitä oli tuleman.

 

Kuvat: Kares Kulttuurikeskus Korjaamolla Seppo J. Sirkka, stailaus ja suunnittelu Paula K. Niittynen.

Luovaa taloutta korostettava Lounaisrannikon kehittämishankkeissa

Perjantai 18.6.2010 - Paula Niittynen

Lounaisrannikon kehittämishankkeiden kymmenen kärki esittäytyy ensikertaa

Toimittaja Anni Teppo oli esitellyt tämän päivän Turun Sanomissa Lounaisrannikon kehittämishankkeiden kymmenen kärkeä.

Työryhmän on tarkoitus terävöittää näistä vielä viisi tärkeintä. Panokset kohdistetaan etenkin meri-, energia- ja elinkeino-osaamiseen.

Ilahduttavaa kulttuurimaantieteen tutkijan näkökulmasta oli Esa Tuomiston näkemys ympäristöteknologian painotuksesta. Turusta, Porista, Raumasta ja Uudestakaupungista on tarkoitus tehdä matalaenergia-asumisen pilottialue Suomeen. Myös yhteistä edunvalvontaa Helsingin suuntaan tullaan vahvistamaan infrastruktuurin ja liikenteen osalta. Asko Aro-Heinilän mukaan tähän kuuluu muun muassa valtatie 8:n remontin eteneminen.

Kunnianhimoisena tarvoitteena näen kansainvälisille markkinoille suuntautuvan merimatkailukonseptin yhteisine tuotteineen ja palveluineen. Konseptin uskotaan houkuttelevan miljoonia kävijöitä. Itse näen tässä todella paljon mahdollisuuksia ja ideoita; Turussa saadaan taas nauttia ensi vuonna Tall Ship Racesta, luxus risteilyvierailut alueella jne. Pohjois-Saksan suuresta purjehduskilpailusta ja matkailutapahtumasta Hanse Sailista olisi paljon ammennettavaa. Minulla oli ilo työskennellä kyseisessä organisaatiossa v. 2001. Tähän kun yhdistää länsirannikon kaikkien jazztapahtumien yhteistyön, niin en epäile tavoitteen toteumista. Kun katsoo tätä karttaa, ei voi olla pohtimatta merimiehen tyttärenä aikoinaan toiminutta Rauma-Gävle välistä laivayhteyttä.

Sen sijaan vuosittaisen nuorisourheilutapahtuman ”Loura-Cupin” päälajiksi kaavailtua jalkapalloa miettisin tarkemmin. Itse näkisin toimivammaksi konseptiksi tässä kohtaa moniurheilutapahtuman. Turku, Rauma ja Pori ovat esim. kaikki superpesis ja jääkiekon SM-liiga kaupunkeja. Kaikissa näissä kaupungeissa on huippusuunnistajia ja -seuratoimintaa. Tuomisto on täysin oikeassa sen suhteen, että tämän tyyppiset urheilutapahtumat  ja -leirit luovat yhteishenkeä.

Oma viiden kärkeni

8. Trimmataan lounaisrannikon yrityksille Suomen parhaat elinkeinopalvelut.  Vahvistetaan myös infrastruktuurin ja logistiikan edunvalvontaa. Tähän kuuluu mm. valtatie 8:n remontti ja lentoliikenne.

4. Yhteinen, kansainvälisille markkinoille suuntaava merellisen matkailun konsepti. Yhteisiä matkailupaketteja ja -tuotteita. Kuvat Volter Kilpi kirjallisuusviikoilta Kustavista

2. Energiarannikko ja ympäristöteknologia. 

3. Tehdään lounaisrannikosta matalaenergia-asumisen pilottialue Suomeen.

5. Tehdään mereen, energiaan ja ympäristöön liittyvän elinkeinoelämän nykytilan sekä tulevaisuuden kasvupotentiaalin arviointi.

Pohdintaa listauksesta

Kun pohdin hetken näitä työryhmän kymmentä teemaa ja aihetta, huomaan jääväni kaipaamaan muutamaa asiaa.

Ensinnäkin näkökulmat näyttäytyvät hyvin teknologiapainotteisilta. Olen ennenkin peräänkuuluttanut humaania näkökulmaa.

Kohtaa kahdeksan toivoisin tarkennettavan, jossa tarkoituksena on trimmata alueen elinkeinopolitiikka Suomen parhaimmaksi. Tulevaisuuden skenaariot tunnustavat luovan talouden nousevan merkitykselliseksi elinkeinoksi Suomessa.

Turku-Rauma-Pori akseli voisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä luovantalouden keskusten kesken. Tässä kohtaa tarkoitan Turun uutta Logomoa, Erik Bryggman insituuttia (instituutti synnyttää Turun seudulle arkkitehtuurin ja rakentamisen tutkimuksen luovan keskuksen), Porin Puuvillaa ja mahdollista Porin Oluttehdasta. Raumalla keskustelu luovantalouden keskuksen perustamisesta on aiheellista aloittaa pikaisesti. (Näitä samoja teemoja olen pohtinut aiemmassa blogikirjoituksessani helmikuun lopussa)

Arsnetin toiminta-alueen voisi laajentaa koskemaan koko länsirannikkoa. Turkua ollaan kampeamassa elokuvakaupungiksi. Miksei koko länsirannikko ja sen kaunis saaristo voisi idenfitioitua elokuvatuotannossa ja siten elokuvamatkailussa Kurt Wallander -hengessä? Yhteistyötä kannattaisi tiivistää mm. Blue see film festivalin ja Timo Koivusalon Nakkilassa sijaitsevan Villilä Studion kanssa.

Näkisin myös oleelliseksi alueen akateemisen koulutuksen ja (esim. luovat alat) yhteistyön lisäämisen (ei siis pelkästään panostettaisi energiatekniikkaan). Tässä yhteydessä nostaisin jälleen Rauman Kampus-projektin tärkeyden saada eri koulutusalat samankaton alle (kirjoitukseni aiheesta Kanalin maisemanmuutos etenee keskustasta merelle). Myös alueen poikkitieteelliseen tutkimukseen kannattaisi panostaa ja miettiä lisärahoitusta. Yhteistyö Rauman Teknologiatalon (innovaatiotalo) kanssa olisi myös suotavaa.  

Yhteiskunnallista keskustelua voisi johtaa Central Balticum, sillä sen toiminnan ytimenä on nostaa ajankohtaisia Itämereen liittyviä asiakokonaisuuksia julkiseen keskusteluun.

Tärkeää on parantaa liikkuvuutta sekä tarkasteltavan alueen sisällä, että sieltä Helsinkiin. Pelkästään autoliikenteeseen ja kasitien kunnostukseen panostaminen ei mielestäni riitä. Urpo-radan kehittäminen on yhtä oleellista kuin Porin lentoliikenteen elossapitäminen. Raidebussit ovat hyvä vaihtoehto.

Toisin keskusteluun mukaan myös viestinnällisen yhteistyön ja sen kehittämisen. Lounaisrannikon kehittämishankkeen kannattaisi panostaa sosiaaliseen mediaan. Se tarjoaa nopean kaksisuuntaisen kanssakäymisen. Länsirannikko voisi olla edelläkävijä sosiaalisen median hyödyntämisessä (esim. Facebook, AudioBoo jne.). Tämä toisi tärkeän askeleen kehittämistyön läpinäkyvyydelle ja samalla olisi osallistuva alusta. Tämän voisi aloittaa yhteisen viestintästrategian luomisella.

Ympäristöteknologiassa tarkoitan panostamista uusiutuviin energiamuotoihin. Uusikaupunki on hienosti lähtenyt tähän kehitystyöhön, panostaen tuulivoimaan ja biokaasuteknologiaan. Uudessakaupungissa toimiva Neapo kehittää innovatiivisia ja ekologisia passiivitaloja.

Listan ulkopuolelta haluan nostaa pohdittavaksi muutaman kehittämiskohdan. Länsirannikon kaupunkien ja sen asukkaiden turvallisuus- ja viihtyisyys voisi olla yksi sekä kehittämis- että vetovoimatekijä. Yhteistyötä tällä saralla ja eri viranomaisten kesken tulisi lisätä. Raumalla Wiktio Oy:llä on tällä hetkellä innovatiivista ja edelläkävijäosaamista ikääntyvien hoiva-asumiseen, ottaen huomioon turvallisuus- ja viihtyisyysnäkökulmat, kulttuurihistoriallisten kohteiden sekä uuden teknologian hyödyntämiseen.

Loppukaneetti

Länsirannikon kulttuurimaantieteellisen yhteistoiminta-alueen luomisessa on haasteensa. Turun päässä johtajisto on nuortumassa entisestään (erinomainen elinkeinojohtaja Kalle Euro) ja kannunvalanta uudesta kaupunginjohtajasta on alkanut vilkkaasti sekä Turun Sanomissa että Kannuvalimossa. Haussa on valimon mukaan "talousnero ja kansainvälisissä vesissä liikkuva, Turkua rakastava  kokoomustaustainen kulttuuripersoona". Turkkari puolestaan vannoo Aleksi Randellin nimeen. Tässä vaiheessa antaisin oman ääneni Aleksille. Yhteistoiminta-alueen pohjoispäässä kaivataan samanlaista nuorennusleikkausta.

Haasteen ei tuo pelkästään johtamiskulttuurin erot alueella. Satakunta tulee väistämättä hajoamaan tulevaisuudessa kolmeen osaan, palasten suunnatessa Pirkanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle (Pori) ja Varsinais-Suomeen (Rauma). Maakuntien hallinnollisten rajojen repeillessä ja aiheuttaen kitkaa kuten maanjäristykset konsanaan, se ei helpota yhteistyön tekoa tulevaisuudessa.

Rajoja rikkova ja ylittävä yhteistyö on kuitenkin suotavaa. Ja muistutettakoon vielä, että maailma tulee rakentumaan mega-alueisiin: suurten kaupunkien ja niiden vaikutusalueiden varaan. Ei siis kansalliseen kilpailukykyyn.

Kulttuuriuudistusta kaivataan

Torstai 3.6.2010 - Paula Niittynen

Tämänpäiväisessä länskärin kolumnissa Tapio Niemi antaa sapiskaa tällä kertaa kulttuuriavustuksille, niiden määrälle ja kohteille. Hän on yksi muiden joukossa, joka on jäänyt kaipaamaan kaupungin lupaamaa kulttuuriuudistusta.

Olen jälleen monesta asiasta kolumnistin kanssa samaa mieltä ja yhdestä asiasta eri mieltä. Debaatti jatkukoon.

Kulttuuriuudistuksella on enemmän kuin tulipalokiire! Nykyinen portinvartijasukupolven avustusten jakoperiaate ja -systeemi ei ole nykymaailmasta. Tämä enemmänkin nappikauppaa muistuttava muinaisjäänne on johtanut oravannahkakauppaan, joka ulottuu myös kulttuurituotannon ulkopuolelle. Minulle on nyt lukuisia kertoja ehdotettu erinäköisiä oravannahkavaihtoviikkoja, joista enemmän ja vähemmän kohteliaasti olen järjestelmällisesti kieltäytynyt.

Nyky-yhteiskunta on kansallisesti tunnustanut lopulta sen tosiasian ja filosofien raporttien muodossa, että luova talous on meidän pienen valtakunnan pelastus ja suunta, johon pitää panostaa. KulttuuriTALOUS tulee olemaan tärkeä vientituotteemme. Osaamistamme pitää osata arvostaa ja esilletuomista parantaa. Kiinalaisten pressitilaisuuksien show-mentaliteettiin on vielä matkaa ja oma kulttuurimme ei siihen hevin taivukaan. Ainakaan meilläpäin.

Haluan kääntää katseenne sanaan TALOUS. Suomi ja myös piskuruinen Rauma tarvitsevat ehkä aivopesun ymmärtääkseen, että täytyy luoda pikaisesti pysyviä tuottaja-manageri-rakenteita. Vapaata kilpailua ja vapaus valita laadukkaat alihankkijat. Palveluista pitää maksaa käypä hinta. Kulttuurin tuottamiseen tarvitaan uusia rahoitusjärjestelmiä. Nykyinen avustusperusteinen jäänne ei luo uutta kuttuuria. Se tuottaa myös uudelle ammattikunnalle, managereille, harmaita hiuksia. Se jatkaa myös sitä vanhaa perinnettä tarpeettomista, vähäpätöisistä ja päällekkäisistä hankkeista, joista Niemi puhui.

Jotta räväkät ideat ja kunnolla kunnianhimoiset hankkeet pääsevät esille ja ylipäätään aktivoituvat, pitää monen rakenteen muuttua, kuten oltiin jo luvattu Niemen mukaan. Nykyinen järjestelmä on laiskanihmisen automaatti.

Niemi oli kaivanut hienosti konkreettisia lukuja esille koskien Festivoa suhteutettuna muihin länsirannikon musiikkitapahtumiin. Uskon, että Festivon saama 32 000€:n avustusmäärä voi olla monelle yllätys, ei siis pelkästään muutamalle kaupunginhallituksen jäsenelle. Melkein yhtä vaikeaa kuin kaupungin avustuksen perusteiden kaivaminen, oli kuulemma löytää dokumentaariota Rauman seurakunnan antamalle avustuksen perusteille. Suulliseen sopimukseen on nyt kuitenkin tullut muutos.

Ai niin, mistä asiasta sitten olin eri mieltä arvon Tapio M. Niemen kanssa :)?

Olisin toivonut, että kolumni olisi päätynyt yhtä asiantuntevasti kuin se alkoikin, faktoihin nojaten. Niemi väittää lopussa, että melkein koko kansa on Rillumarei-väkeä (joka ilmeisesti ei piittaa korkeakulttuurista). Mihin tutkimukseen hän nojaa tässä? Tarkoittaako hän melkein koko kansalla 51 vai 99% kansasta?

En lähde nyt itse ottamaan asiasta selvää tarkemmin. Korkakulttuuritapahtumissa kävijämäärät ovat toki pienemmät, kuin Niemen mainitsemissa Rovaniemen markkinoilla.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että korkeakulttuuri tarvitsee yhtälailla tukea. Näin lipunhinnat pystytään pitämän kohtuullisina. Lippujen hintojen alentaminen nykyisestään on tärkeää. Nopea analyysi järjestämääni basso Kareksen kevään konserttiin tukee sanomaani. Lippuhinnoitteluni oli erittäin maltillinen ja sali täyttyi Raumalla korkeakulttuurin ihailijoista. Myös sellaisista, jotka harvemmin ovat käyneet.

Kaupungissa mainostetaan kyllästymiseen saakka, että täällä on tarjolla kaikkea kaikille. Missä ovat suurten orkesterien sinfoniakonsertit? Nuoruudessani, ennen muuttoani opiskelemaan, täällä oli tapana järjestää säännöllisesti omin voimin sinfoniakonsertteja. Mitä tapahtui niinä 12 vuotena, kun olin poissa? Ja vierailevia, tasokkaita, konsertteja saa turhaan odottaa. Kaupunki panostaa puhallinmusiikkiin. Täällä on hyvä perusopetus, mutta kapeakatseinen ja kunnianhimoton.

Ai niin, miksiköhän täällä ei järjestetä paikallisin tuottajavoimin sinfoniakonserttivierailuja? Voisiko yksi syy olla siihen, että ainakin eräässä kulttuuriavustuspaperin ohjeessa sanotaan selkokielellä, että ei ole tarkoitettu muualta raahattavien isojen kokoonpanojen avustamiseen? Ja nykyisin jaettavilla summilla ei saisi edes kapellimestaria paikalle.

Tänne olisi myös oveni takana jonottamassa ulkomainen, tasokas, a capella lauluyhtye konsertoimaan. Tämän lisäksi kiinnostuksensa ovat ilmaisseet etnomusiikkia (shamanistic ethno-primitive sound-landscape orchestra)- ja argentiinalaista tangoa (Astor Piazzolla -palkittu) soittavat kokoonpanot.

Olen vastannut, että ehkä myöhemmin.

Itse näkisin mielelläni myös tällaista poikkaitaiteellista kulttuuria täällä. Videossa kuuluisa tenori Topi Lehtipuu, Turun Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, laulaa HumppAvannin! säestämänä kansansäveliä.

Jungnerin läksiäissanat

Torstai 29.4.2010 - Paula Niittynen

Mikael Jungnerin YLE:n viisivuotiskausi päättyy huomenna. Mikaelin läksisäissanat ovat yksiselitteiset.

Unohda vastarannan kiisket ja keskity niihin ihmisiin, joilla on intohimo ja palo uudistumiseen. Tämä on Yleisradion toimitusjohtajan Mikael Jungnerin läksiäisviesti Kauppalehti Optiossa, kun hän huomisen jälkeen jättää Ylen. Suomalaisten yritysten johdossa on Jungnerin mielestä liikaa seniilejä. Hän varoittaa Suomea myös "albanisoitumisesta".

Lue koko Kauppalehden haastattelu täältä.

Tiedettä kaivataan Kulttuuripääkaupunkihankkeeseen

Tiistai 20.4.2010 - Paula Niittynen

LEHTIANALYYSI HS 20.4.2010

Tohtori Osmo Pekonen kritisoi kovin sanakääntein ensi vuoden Turun Kulttuuripääkaupunkihanketta. Hänen mielestään hanke unohti tieteen miltei kokonaan.

Hänen mielestään tiedotuspuolella on hiljaista. Vain Sillan notkahtelu symboloi kulttuuripääkaupunkihankkeen tilaa. Hänen mielestään hanke tuskin herättää huomiota tai saa väkijoukkoja liikkeelle edes Suomen sisällä, Euroopasta nyt puhumattakaan.

Hänen kynsiinsä on joutunut ykkösproduktioksi nostettu Haitari-paini. Koska teos menee jo nyt, siihen ehditään hänen mielestään kyllästyä ennen vuoden alkamista.

Suurimmaksi ongelmaksi Pekonen nostaa suurten luonnontieteilijöiden poissaolon kulttuuripääkaupunkihankkeessa. Turun akatemian viimeiset vuosikymmenet olivat luonnontieteiden loistoaikaa.

Oman mielenkiintoni herätti Pekosen kysymys: Miksei tuoteta näyttelyä vaikkapa professori Markku Löytösen mainion kirjan Suomalaiset tutkimusmatkat pohjalta? Tuosta asiasta voisin olla jopa samaa mieltä.

Professori Löytönen oli yksi karismaattisimmista kulttuurimaantieteen professoreistani. Minulle on niin jäänyt mieleen hänen palautteensa erään seminaarityöni esittelystä. Aiheena oli läjitys Airistonselällä. Hän hymyili lopetettuani saarnani ja sanoi, että harvinaisen uskottavasti puhuttu. Lopuksi totesi, että kaipasi tosin hieman kevennystä ja huumoria mukaan. Mietin itsekseni, että miten saan revittyä huumoria lyijy- ja DDT-myrkyistä ja pohjavirtauksista.

Olin kaksi vuotta sitten Posellissa Kulttuuripääkaupunkihanke -esittelyssä. Silloin oli hakuaika erilaisille hankkeille ja niitä kaivattiin myös Turun ulkopuolelta. Otin esitteitä kotiin ja pohdin hetken mielessäni, että pitäisikö nyt tarttua tilaisuuteen ja polkaista oma tutkimushanke pystyyn. Asia tosin unohtui sittemmin. Pekosen väittämään en osaa ottaa kantaa, onko tutkimusta liian vähän kulttuuripääkaupunkihankkeessa vai ei. Pitäisi asiaa hieman tutkia ensin :)

Pekosen mielestä yliopistojen rooli koko hankkeessa on marginaalinen. Tiedän vain sen, että Turun yliopiston maantieteen laitos osallistuu ainakin hankkeen loppuarviontiin. Tämä jos joku on arvokasta tutkimista!! Ilman sitä ei saada tietää pitääkö Pekosen väittämä totta, että hanke ei saa ihmisiä liikkeelle jne.

Tohtori haikailee Mäntän perään, joka haki myös kulttuuripääkaupunki -titteliä. Itselleni kyseinen pikkukaupunki on varsin tuttu. Mieheni pappisura alkoi Mäntän seurakunnasta v. 2004. Olen puolen vuoden ajan pendelöinyt Helsingistä sinne joka toinen viikonloppu. 

Viehättävä kaupunki tosiaan. Serlachius-museot järven rannalla ja Joenniemen kartano olivat huikaisevan upeat.

Kulttuuripääkaupunkina en kuitenkaan piskuista kaupunkia näe. Mäntän Kuvataideviikot on oikeaa mittaluokkaa.

Antaisitko lastesi leikkiä täällä?

Torstai 15.4.2010 - Paula Niittynen

Ajelin eilen Turussa satunnaisissa paikoissa, nomadina. Halusin esimerkiksi nähdä Pansion kuuluisat Bryggmanin suunnittelemat rivitalot. Talot löytyivätkin, mutta kuvauskohteekseni valitsin niiden sijaan tämän pelon maantieteellisen kohteen, joka sijaitsi aivan Bryggmanin talojen vierellä.

Antaisitko lastesi leikkiä täällä?

 

"poissa silmistä -poissa mielistä"

Paikka sijaitsee varsin syrjässä Turun CBD:stä. Ympärillä asuu kuitenkin lapsiperheitä. Kaikilla pitäisi olla oikeus asua turvallisessa ympäristössä.

Tämän päivän Turunsanomissa oli sattumalta juttu samaisesta rähjäisestä kohteesta. Jutun mukaan talon seinälle oli laitettu kyltti, jossa luki ”Turku kulttuuripääkaupunki 2011?” Valitettavasti kyltti oli eilen poistettu, kun itse olin paikalla. 

Pelon maantieteeseen sekä turvallisuuteen ja viihtyisyyteen erikoistuneena tutkijana kohde näyttäytyy tyyppiesimerkkinä siitä miten paikan syrjäisyys ja pitkään jatkunut vandalismi saa vallan.

Sisäministeri Anne Holmlund ihmetteli alkuviikosta STT:n uutisessa, että miksi nyt vasta he ovat keksineet ottaa lapset mukaan suunniteltaessa turvallisia alueita.

Järkyttävää luettavaa tämän sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman sihteeristön touhu.

Kognitiivinen- eli osallistuva tutkimus on otettu käyttöön jo yli kymmenen vuotta sitten. Tässä eri kohderyhmät, kuten lapset, nuoret, vanhukset tai työttömät voidaan erikseen ottaa huomioon.

Kaupunkilaisten, virkamiesten, poliitikkojen, ammattisuunnittelijoiden ja tiedotusvälineiden edustajien yhteisen kielen löytämiseen tarvitaan jatkossakin kognitiivista, ihmisläheistä otetta, missä luodaan viihtyisä, turvallinen ja toimiva elinympäristö.

Esimerkkinä omassa pro -gradussani oli mm. Mari Turjan Turun kaupungille tehty kaavalausunto (1999) Hirvensalossa sijaitsevan Arolan asuinalueen suunnittelusta lapsen näkökulmasta. Hän huomasi jo silloin, että lapsen aidot tarpeet jäävät asuinalueiden suunnittelussa jalkoihin. Fyysisen ympäristön lisäksi sosiaalinen ympäristö, alueen koettu turvallisuus ja yhteistoiminta ihmisten kesken vaikuttavat lasten viihtyvyyteen. Myös hänen gradunsa (1998) käsitteli lasten ja nuorten ympäristösuhdetta.

Onko tiedonkulku ministerille kestänyt siis yli 10 vuotta?

Vastauksen kysymykseeni antaa rakennusarkkitehti Eira Kejonen.

"Tiedonkulku ei ole ongelma, vaan se miten sitä tulkitaan. Rakentaminen ja suunnittelu toteutuu pääoman ehdoilla. Osallistaminen, osallistuminen tuo ongelmia rahoittajien, grynderien ja heidän etujansa valvovien ja ajavien virkamiesten/poliitikkojen hyvin sujuvaan yhteistyöhön. Yksityistäminen, yhteisten varojen siirtämien yksityiselle taholle (esim. Aran kautta) on jo niin pitkällä, että asukkaiden osallistuvuus rajoittuu vain siihen, että voidaan valita vain otatko vai jätätkö."

Rakennusarkkitehdin tulevaisuudenvisiossa päiväkodit, koulut ja vanhainkodit suunnilteltaisiin käyttäjiä kuulemalla. Kaavoituksen prosessiin pitäisi saada paremmin toimiva kansalaisten kuulemisskäytäntö. Sellainen, joka selittäisi sen tarkoitusta. Rakentamisen käytäntö pitäsi Kejosen mielestä sisällyttää jo peruskouluun.  

Rakennusarkkitehti Kejosen mielestä suunnittelun lausuntokierros olisi ulotetteva myös paikallisen tahon ulkopuolelle, jotta hyvä veli -systeemiin tulisi hidaste.

Nyt voit vaikuttaa Rauman uuden yleiskaavan laatimiseen

RAUMAN MAANKÄYTÖN STRATEGINEN VISIO 2025

Uuden yleiskaavan laatiminen Raumalle on tullut ajankohtaiseksi Kodisjoen ja Lapin kuntaliitosten sekä nykyisen yleiskaavan aluevarausten loppuun käyttämisen myötä.

Suosittelen vastaamaan tästä linkistä avautuvaan kyselyyn.

JÄLKIKIRJOITUS

Kysely osoittautui varsin suppeaksi ja ilman kartografista osuutta.

Kaiken lisäksi painaessani lopuksi lähetä-painiketta, tietokoneen ruutuun tuli ilmoitus, että olet jo vastannut kyselyyn! Ei siis kovin luotettava kysely...:)

JÄLKILÖYLYT

Mieheni tuoreen Umamin kirja-arvostelun yhteydessä voit äänestää kaupunkisi RUMINTA RAKENNUSTA.

Kokoeroa

Torstai 18.3.2010 - Paula Niittynen

Asiat tärkeysjärjestyksessä?

F on c3

Torstai 11.3.2010 - Paula Niittynen

Suomen menestyksen eväät on koottu nyt yhteen raporttiin. Filosofi Pekka Himanen on Kukoistuksen käsikirjoituksessaan kiteyttänyt sen kaavaan F on c3.

Kyse on kukoistavien keskusten dynamiikasta.

Kukoistukseen (flourishing) tarvitaan luovia osaajia (creative people), tuottaja-manageri-rakenteita (community of enrichment) ja luovuuden kulttuuria (culture of creativity).

Tämä kaikki on ilahduttavaa luettavaa ja tukee aikaisempia blogikirjoituksiani.

Raportin toinen ilahduttava sanoma on se, että Himanen vaatii viiden prosentin reaalista kasvua humanististen tieteiden ja taiteiden määrärahoihin sekä tieteelle ja taiteelle tehtävien lahjoitusten verovapautta.

"Heti kun keretään", vastaa Valtionvarainministeri Jyrki Katainen toteutumiseen.

Itse törmäsin jo 10 vuotta sitten kulttuurin, talouden ja teknologian konvergenssi -käsitteeseen. Minulle kulttuurin ja taiteen sekä luovuuden yhdistäminen liiketalouteen on itsestään selvyys ja mahdollisuus parempaan huomiseen. Se on paras tie pois lamasta ja Suomen paras vientituote. Seurasin henkilön, jolta nämä asiat opin, lyövän silloin kymmenen vuotta sitten päätään seinään. Kuka häntä olisi ymmärtänyt? Kun nytkin asia on vielä vaikeasti ymmärrettävissä ainakin kulttuurin puritaaneille.

Luovan talouden keskukset puhuttavat isoissa kaupungeissa

Sunnuntai 28.2.2010 - Paula Niittynen

Törmäsin hiljattain isoon hankkeeseen, jota ollaan hiljaksiin valmisteltu Turussa, kuten poliittisia päätöksiä yleensä valmistellaan verhojen takana. Tämäkään asia ei siis tee poikkeusta, ainakaan Turun kohdalla. Sosiaalisen median yhteisö Facebook on perustanut ryhmän, jossa tuodaan esille hienoa hanketta ja kerrotaan heti tuoreeltaan tietoja, jotka ovat tällä hetkellä saatavissa. Myös lehdistö on herännyt keskusteluun mukaan. Uusia artikkeleita asiaan liittyen putkahtelee kuin sieniä sateella.

Kyseessä on Luovan talouden kulttuurikeskuksen synnyttämisestä Turkuun. Tällä hetkellä on tapetilla kaksi eri konepajaa, Wärtsilän Aurajoen rannalla ja VR:n ratapihalla.

Olen todella hankkeen kannalla, sillä Turku tarvitsee Helsingin Kaapelitehtaan, Suvilahden voimalan ja Kulttuuritehdas Korjaamon, sekä Hämeenlinnan Verkatehtaan kaltaisen monipuolisen luovan talouden keskuksen. Olennaisinta ei ole missä tiilliseinät sijatsevat vaan se, mitä niiden sisältä löytyy. Tuon silti vahvasti oman mielipiteeni esille, että pidän Wärtsilää parempana vaihtoehtona, niin maisemallisesti kuin sijainnillisesti.

Facebook ryhmän seinällä tiedotetaan "Tietoa on valunut tipoittain julkisuuteen, mutta infoa ja havainnekuvia ei ole helposti saatavilla esim. hankesivustolla. Kaupunkilaisten tuleekin saada tietää, mistä hankkeessa on kyse voidakseen vaikuttaa päätöksentekoon ja tuodakseen esille mielipiteensä.

Tiedon pimittäminen ja kaupunginjohtaja Pukkisen avaus Wärtsilän konepajasta on aiheuttanut kohtuuttomasti väärän informaation leviämistä, huhuja ja jopa tahallisesti vääristellyn tiedon leviämistä. Väärä ja puutteellinen tieto leviää nopeasti ja aiheuttaa valtavasti haittaa kaikille. Kaupungin päättäjien tulisikin astua uudelle vuosituhannelle ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun mm. sosiaalisessa mediassa.

VR:n konepajan keskiosaan on suunnitteilla lähes 4000 henkeä vetävä konserttisali, jonka suunnittelussa on erityisesti huomioitu sähköisesti vahvistettu musiikki, eli rock-pop-metalli yms. Salista on tulossa teknisesti ja toiminnallisesti yksi Euroopan parhaista, joka saattaa kiinnostaa hyvinkin suuria kansainvälisiä nimiä ja tarjota aidon vaihtoehdon pääkaupunkiseudulle keikkapaikkana. Tila mahdollistaa myös suuret oopperat, musikaalit ja teatterituotannot. Lisäksi kaavassa on suunniteltu mm. tulevan matkakeskuksen liittämistä konepajaan niin, että asemalta pääsee suoraan siltaa pitkin areenalle. Tämä lisää keikkojen vetovoimaa myös Helsingin ja Tampereen suunnalta. Työtiloja ja tekniikkaa on tulossa niin taiteilijoille kuin muillekin luovan alan yrittäjille. Tilaan on piirretty myös mediatuotantoihin sopivaa studiotilaa, tilaa ulkoilmatapahtumille, näyttelyille, konferensseille jne. Kyseessä on siis pysyvän keskuksen perustamisesta."

Lue näistä linkeistä artikkeleita asiaan liittyen:

http://www.turku2011.fi/public/default.aspx?contentid=155917&nodeid=14281

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/72296.html

http://yle.fi/alueet/teksti/turku/2010/02/kulttuuritalokiista_muhii_turussa_1435965.html?origin=rss

http://www.turkulainen.fi/Paikallisuutiset/Kaikki-uutiset/Luovan-talouden-keskus-vaatii-rahaa-ja-poliittista-tahtoa

http://www.turku.fi/public/default.aspx?uielementsize=2&nodeid=4899&contentid=113346

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/113450.html

 

Luovan talouden keskus myös Poriin

Luovan talouden keskusta suunnitellaan myös Poriin. Kuulin siitä ensimmäisen kerran viime kesänä osallistuessani Pori Jazz for Professionals seminaariin. Pori Jazzin Jyrki Kangas esitteli hienoa hanketta, sijaintipaikkana Porin Oluttehdas.

Tämä onkin oiva täydennys Porin kaupunkikehityksessä. Porin Puuvilla ja kaupunkipuisto saisivat täydennystä. Sykkivä kaupunki tuo Pori!

Missä ja milloin Raumalla?

Nyt olisi Raumalla näytönpaikka, että emme asu kulttuurityhjiössä, vaan täällä meilläkin on näytettävää ja innovatiivista osaamista. Ei siis vain tyydyttäisi olemassaoloon, vaan asioiden esilletuominen ja jalostaminen korostuisi.

Kordelinin säätiön taidekokoelman esilletuomiseen on jo rahat. Mutta mikä on asemapaikka? Valmistellaanko tätäkin asiaa verhojen takana? Voisiko meilläkin sijaita isompi sateenvarjon lailla toimiva luovan talouden keskus?

Kaupunkimaantieteen koulutuksen saaneena on pakko myöntää, että asian pohtiminen innostaa valtavasti. Tässä yhteydessä nostan jälleen esille Kampus-projektin. Mitä asialle kuuluu? Onko se jo haudattu? Kirjoitin keväällä 2008 pääjutun aiheesta länskäriin. Täällä luettavana. Kanali-Kampuksen yhteyteen kyseinen luovan talouden ja kulttuurin keskus olisi mitä luontevin. Kanalin helminauha täydentyisi. Toisena paikkana näkisin Valtakulman Erkki Huttusen 30-luvulla suunnitteleman funkkis-ajan rakennuksen. Rakennus on yksi Rauman merkittävimmistä rakennustaiteellisesti arvokkaista kohteista, joka on tällä hetkellä hävettävässä kunnossa. Luovan talouden keskus saisi luontevasti lisätiloja radan toisella puolella sijaitsevista arvokkaista 1800-luvulta peräisin olevista makasiinirakennuksista. Näkisin tämän loistossaan lasisillalla yhdistävänä kokonaisuutena, restauroituna vanhaa kunnioittaen. Kanali-kampuksessakin on sama idea.

Olen iloinen siitä, että NYT-liitteen kirjoituksen sysäämänä normaalia useampi on osallistunut paikallislehtien palstoilla kulttuurityhjiö-keskusteluun. Toivon tämän jatkuvan. Eräs kirjoitti ja vertasi Raumaa Pohjois-Korean sulkeutuneeksi yhteiskunnaksi. Mitään vaikutteita ei saa tuoda ulkoa ja sisälläkin vallitsee tarkoin määrätty ja valvottu koodisto.

Asumme Raumalla kahden innovatiivisen ja luovan, kehittyvän kaupungin välissä. Suurimpana ongelmana näen akateemisen, alan osaajien keskustelun puutteen. Turussa ja Porissa poikkitieteelliseen osallistuvaan kaupunkisuunnitteluun koulutetaan maantieteen- ja maisematieteen laitoksilla. Raumalla laahaava keskustelu on insinöörivetoista. Humanistinen näkökulma puuttuu. Kysymys on ihmisen käyttäytymisestä kaupunkitilassa ja sen arvioinnista. Hyvä kaupunkisuunnittelu ei synny piirustuspöydällä eikä koostu numeroista vaan laadusta.

Pakko tässä kohtaa myöntää, että tällä hetkellä jossain mielessä ahdistaa se tosiasia etten asu Turussa. Kun olen viimeisen vuoden aikana vieraillut Turussa, paikka huokuu ja kuhisee ensi vuoden Kulttuuripääkaupunkihankeen valmisteluja. Suuri kaupunkinäyttämö on rakentumassa isolla tahdolla ja voimalla Suvi Innilän vetämänä. Seuraan erittäin mielenkiinnolla erilaisilla saiteilla hankkeen edistymistä. Sosiaalinen media on erittäin oiva tähän tarkoitukseen. Toteutukset ja osaaminen ovat teknisesti korkeatasoisia.

Kaupunkimaantieteen professorini Harri Andersson kirjoitti Turun Sanomissa 17.2.2010 mielenkiintoisen pääkirjoituksen (valitettavasti en löydä kirjoitusta netistä tähän hätään). On oleellista kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen arvioida hankkeen onnistumista. Kenelle pääkaupunki on suunnattu? Kenen kaupunki? Onko se vain pienen ryhmän suuri yhteinen ponnistus vai palveleeko se suurempaa yleisöä ja kaupungin asukkaita? Tunnemmeko nimeltään muita kulttuuripääkaupunkeja menneiltä vuosilta? Tässä puhutaan juuri ydinosaamisalueestani.

Joka tapauksessa sykkivä ja poreileva kaupunkikulttuuri vaatii yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja sallivaa ilmapiiriä. Osallistuvassa suunnittelussa kaupunkilaisten toiveet otetaan huomioon.

Uusi syke oopperakulttuuriin

Lauantai 20.2.2010 - Paula Niittynen

Kevään huipennus lähenee. Lue Umamin tuoreimmasta artikkelista Lupaus keväästä -konsertin tunnelmia muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa.

Tyhjästä on paha nyhjästä

Maanantai 15.2.2010 - Paula Niittynen

"Elo Raumalla vaikuttaakin vanhakantaiselta ja mukavuuteensa tuudittautuneelta. Sellaiselta olemassaololta, jota velattomassa, pittoreskissa ja uneliaassa museokaupungissa tavataan viettää."

Näin kuvailee toimittaja Perttu Häkkinen NYT-liitteessä tehtyään kierroksen Raumalla (HS 11.2.2010). Hänelle on juuri esitelty Rauman kulttuurianti, ensin itseoppineen viihdemiehen ja sen jälkeen oman murteemme asiantuntijan opastuksella. Mistä toimittajat löytävät aina nämä samat ihmiset? Amsterdamista asti tullaan ja muita oikeasti asiantuntevia ei löydetä?

Ensimainittu tuntuu olevan varsin tyytyväinen kaupungin tilanteeseen, onhan hän itse tekemässä sitä mistä on kiinnostunut. Massoja tavoittelevia liukuhihna tuotteita, ei kuitenkaan Pret à Porteta (PàP).

Vanhempi herra uskaltautuu jo hieman raottamaan totuutta kulttuurityhjiöön: Yleisellä ilmapiirillä saattaa olla osuutensa asiaan. "Jos jotain uutta pitäs saada täs kaupungis läpi, ni ensin virkamiehet kattoo, että miten ne vois kieltää sen", Heino huokaisee. Olisi sanonut suoraan, että virkamiehet kiertoon, kun sitä kuitenkin tarkoitti. Eräs henkilö kertoo tekstiviestipalstalla hiljattain, että kulttuuripuolen toimijat eivät ole motivoituneita työhönsä.

Vaikka kuntien imagotutkimuksessa Rauma oli Suomen toiseksi paras, tämä kertoo vasta toisen puolen asiasta, mielikuvan tilanteesta. On myös muistettava peilata sisäiseen tutkimukseen, miten asukkaat itse mieltävät ilmapiirin. Sen pitäisi olla tärkeämpää, kuin teennäinen imago. Vaikka tutkimus onkin tehty, pakko alan tutkijana avata tuloksen merkittävyys. Jos vastausprosentti on alle 5, se ei missään nimessä ja tilanteessa ole validi ja yleistyskelpoinen.

Löylyä vallalla olevaan ilmapiiriin lyö lisää sunnuntainen kolumni, jossa yritetään pelotella untuvikkoja pysymään kotisohvalla ja olla osallistumatta eduskuntavaali kandidaatiksi. Kolumni tosin ei avaa, minkälainen untuvikko on. Tässä kaupungissa on vahvana edelleen jääräpäinen ja vanhankantainen pelkojohtaminen. Sellainen 80-luvun kieltenopettajien harrastama kasvatustieteellinen metodi, jossa tehdään selväksi, että jos et täydellisesti hallitse kielioppia, niin älä avaa suutasi. Vellit ei mennyt keneltäkään toivottavasti housuihin, vaan enemminkin aamukahvit väärään kurkkuun.

Menkää ehdokkaiksi, vaikka sitten vittuillaksenne, kuten Räsänen on ostanut mersunsa. Ei politiikankaan tarvitse olla vakavamielistä tosikkojen touhua.

Hulluinta tämän leveysasteen tilanteessa on se, että samaan aikaan kaupunki on isolla kampanjalla rekrytoimassa markkinointisuunnittelijaa, jonka tavoitteena on Rauman kilpailukyvyn parantaminen ja positiivisen imagon vahvistaminen. Lähtötilanne on varsin ristiriitainen.

Ottakaapas nyt hyvät ihmiset sunnuntainen länskäri käteenne (LS 14.2.2010) ja lukeaa toimittaja Kankaan ansiokas juttu näyttelijä Outi Mäenpään Raumalla pitämästä koulutusannista. Olin itse paikalla ja olen ylen onnellinen Kankaan oikein painottamista asioista. Mäenpää korostaa sitä tosi asiaa nyky-yhteiskunnassa, että mokaamista pidetään melkein yhtä pahana kuin kuolemaa, pelkotilastossa. Ihmiset arastelevat, suorittavat ja kontrolloivat. Moka on kuitenkin voimavara! Ihminen on parhaiten läsnä, kun hänen ei tarvitse pelätä epäonnistumista. Tämä on mahdollista vain rennossa ja sallivassa yhteisössä. Ideoiden jatkuva tyrmääminen johtaa siihen, että ihmisen energia hupenee eikä hän enää halua osallistua. Vuorovaikutuskonsultti Mäenpää on täysin oikeassa tässä asiassa.

No, miten on, elämmekö Raumalla kulttuurityhjiön ytimessä, kuten toimittaja Perttu Häkkinen tahallisesti provosoi? Emme, ainakaan tyhjiössä. Kulttuurikielteisyys olisi sopivampi ja osuvampi sana. Minä näen ongelmia viestinnässä; viestin sisällön ja viestinviejien valinnassa, ristiriitaista viestintää, ei sallivassa ilmapiirissä. Sikäli siis markkinointisuunnittelijan palkkaaminen on paikallaan.

Otetaan vaikka pikainen katsaus reaaliaikaiseen gallupiini. Perjantaina kirjoittamaani juttua Cafe Salista (mm. sen klubitunnelmasta) on käynyt tällä hetkellä kommentoimassa yli 100 ihmistä ja 98% vastanneista on kiinnostunut tulemaan Raumalle nimenomaan paikan kiinnostavuuden takia.

NYT-liitteen jutussa otetaan ehkä tahallaan esille vain muutama nimi hirstoriasta. Missä olivat mm. raumalaiset, maailmalla hienoa uraa tekevät klassisen musiikin taiteilijat? Muistetaanpas se, että kulttuuripääoma ei synny (pelkällä) rahalla. Osaaminen, taide ja tunnelma syntyvät luovassa ilmapiirissä, jos on syntyäkseen.

Asenteita on tosin kovin vaikea lähteä muuttamaan. Jos vaikka aloitettaisiin Mäenpään koulutuksesta. Ja siitä mitä palettia esitellään Helsingin Senaatintorilla, kun Satakunta ja Rauma ovat esillä. Ei niillä eväillä ja viestinviejillä...herranenaika...

Itselläni on juuri oikeanlainen koulutus ja työkokemus jne. kyseiseen markkinointisuunnittelijan tehtävään. Mutta, en voi olla tässä vaiheessa mitenkään varma lähdenkö hakemaan (mahdotonta?)paikkaa. En ainakaan lupaa mitään.

Elämme nyt 2010-luvulla. Juna(rata) on mennyt jo ohi monta kertaa, mikä on innovaatioiden leviämisen suurin este.

Peräänkuulutan positiivista asennetta ja hymyä. Missä ovat raumalaiset karismaattiset ja intellektuellit ihmiset, viemässä sitä oikeansuuntaista ja reaaliaikaista viestiä Raumasta (siis joku muu kuin porilaisia turpaanvetävä)?

 

 

- - - - -

JÄLKIKIRJOITUS

YLE:n toimitusjohtaja (väistyvä) Mikael Jungner piti tänään Aamu TV:ssä la 20.2.2010 puheenvuoron, jossa käsitteli samoja teemoja: Huonoa johtamista on aivan liian paljon Suomessa. Autoritaarinen pelkojohtaminen johtaa siihen että luovuus kärsii. Mokaa pelätään.

Hänen sanomansa ja viestinsä ovat hyviä kärkiä esim. eduskuntavaaleihin.

JÄLKILÖYLYT

Jungnerin lähtöä puidaan nyt olan takaa medioissa. Aamulehti pääkirjoituksessaan pitää kiinni jääräpäisestä vanhentuneesta johtamiskulttuurista. Jungner avaa omassa vastineessaan mitä postmoderni johtaminen on. Miksi johtajan tulee nolata itsensä säännöllisesti:

"Häpeän kulttuuri on myrkkyä luovuudelle. Pelko kasvojen menettämisestä jäädyttää luovuuden, riskinoton ja haastamisen halun. Tuhlaavaista.

Johtaja voi ratkaista nämä yrityskulttuurin ongelmat nolaamalla itsensä. Nolaus vie aktoriteetin ja asemakunnioituksen. Uusi kunnioitus on ansaittava visiolla ja strategialla. Nolaus on epäonnistumista, joka vapauttaa muutkin epäonnistumaan ja ottamaan kaivattuja riskejä. Avoin nolaaminen naurattaa ja nauru vie pohjan häpeäkulttuurilta.

Itsensä nolaaminen on kuitenkin vain yksi modernin johtamisen monista työkaluista. Se on hyvin nopeavaikutteinen työkalu ja toimii erityisesti yrityksissä, jossa luovuus on jäädytetty autirotäärisellä työkulttuurilla. Mitä nopeammin muuttuva ja mitä monimutkaisempi toimiala, sitä parempia tuloksia johtajan itsensä nolaaminen tuo. Itsensä nolaaminen vaatii asennetta, vahvaa visiota tulevasta ja erityisesti vankkaa itsetuntoa. Kaikille johtajille se ei tietenkään sovi.

Jotkut puhuvat tässä yhteydessä heittäytymisestä tai kylähullujen tarpeesta. Samaa asiaa.

Suomalaisen kansanluonteen peruspilareita ovat sääntöjen noudattaminen, erilaisuuden kammoksunta ja muista poikkeamattomuus."

Tähän ei voi muuta sanoa kuin Aamen.

Joulu rentoutuen Telegraafissa

Tiistai 29.12.2009 - Paula Niittynen

Vietimme mieheni kanssa ihanan rentouttavan neljän päivän loman Tallinnan Telegraaf hotellissa. Olemme koukussa spa-kulttuuriin ja kyseisen loistohotellin tasokkaaseen palveluun ja interiööriin. Viime kertaisesta heinäkuun lomaltamme kirjoitin täällä, jossa lisää valokuvia. Päätin jo kesällä, että tulen viettämään seuraavan jouluni kyseisessä hotellissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona vietetyn aaton jouluaterian jälkeen suuntasimme lautalla Tallinnaan (suositeltavaa myös suora lento Turusta). Suurimman osan ajasta vietimme hotellin rentouttavassa kylpylässä sekä nauttien spa-rituaaleista. Ravintola Thcaikovskyn blinejä unohtamatta. Kivenheiton päässä oli kaunis joulutori. Myös siellä oli tarjolla kuumaa glögiä ja jouluisia ostoksia, kuten Saksan joulutoreilla. Itse ostin valkoisen jänishatun. Lämmitti kylmällä säällä.

Kuva:Paula Niittynen

 

Kuva:Paula Niittynen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansallinen identiteettimme

Sunnuntai 6.12.2009 - Paula Niittynen

Itsenäisyyspäivään kuuluu kiinteänä osana juhlapuheet. Oman kotikaupunkini erinomaisessa juhlassa oli tänä vuonna juhlapuheenpitäjänä kamarineuvos Leila Lotti. Puhe oli minun näkökulmastani täydellinen, asiasisällöltään ja rakenteeltaan.

Juhlapuhe keskittyi tarkastelemaan tuoreen tutkimuksen valossa kansallista identiteettiämme. Tuloksia verrattiin Euroopan tasolla ja päädyttiin siihen lopputulemaan, että olemme keskivertoa lujemmin identifioituneet omaan maahamme. Puhe liikkui hyvin eri aluetasoja tarkastellen.

 

Musiikkiesityksistä annan suuren tunnustuksen säveltäjä Timo Katilalle sekä Poikasoittokunnan Lyöjille. Lyömäsoittimet olivat pääroolissa ja kaksi kuultavaa sävellystä olivat erittäin kiinnostavaa kuultavaa että nähtävää.

Festivo vie päähuomioni

Maanantai 3.8.2009 - Paula Niittynen

Näillä lipuilla etenen tämän viikon. Viikko on yhtä kamarimusiikin juhlaa. Odotan jokaista Festivon konserttia yhtä paljon. Osallistun ensimmäistä kertaa myös Vuojoen kartanon brunch-konserttiin.

Minusta on hienoa, että festivaali haluaa jalkauttaa klassisen musiikin kaupungille, osaksi kaupunkikulttuuria. Cafe Sali on oiva festivaalikahvila tähän tarkoitukseen. Myös katusoittajien merkitys tässä asiassa on painava.

Kuten tarkkaavaiset lukijani ovat varmasti huomanneet, itse pidän ja nautin eniten jazz- ja klassisesta musiikista.

Mutta kummasta nautin enemmän? Tämä kysymys on toistunut mielessäni viimeisen kahden vuoden aikana aina konsertista poistuessani. Olen ollut aina jomman kumman puolella, kumpaisesta musiikkilajista sitten on ollut kyse.

Kumpaa musiikkilajia sitten arvostan enemmän? Tähänkin on vaikea vastata. Mutta, jos rehellisiä ollaan, taidan kallistua klassiseen musiikkiin.

Musiikin asiantuntijat ja eräs Sibelius Akatemian professori ovat osallistuneet debaattiin, jossa pohdittiin mikä musiikinlaji sivistää ihmistä enemmän. Arvostettu pianisti oli ehdottomasti sitä mieltä, että klassinen musiikki sivistää ihmistä eniten. Akatemiasta puolestaan tuohduttiin vastaamaan, että kuka pystyy ylipäätään vastaamaan kysymykseen.

Uskallan olla klassisen musiikin kannalla, mutta kyseessä on siis subjektiivinen näkemys. Jazz- ja klassisen musiikin konserttien jälkeen koen saaneeni erilaisia vaikuttimia ja elämyksiä. Mieleni lävitse on mennyt erilaisia tuntemuksia. Musiikin tulkitseminen on kuitenkin molemmissa tapauksissa juhlaa. Tämä viikko on siis yhtä juhlaa minulle ja sen saan kokea Raumalla.

Huonekaluhelvetissä

Maanantai 20.7.2009 - Paula Niittynen

Koin merkillisen asian tänä aamuna. Minun piti lähteä tänään mieheni kanssa Kustaviin Volter Kilven kirjallisuusviikoille. Kuinkas kävikään? Mieheni ilmoitti, että siirretään Kustavin visiittiä tiistaille ja lähdetäänkin Ikeaan. Ikeaan!

Paikka ei ole designen ystävälle mikään huonekalutaivas. Mutta koska harrastan cross-ajattelua eli pidän designen, Pret a porterin ja vintagen yhdistämistä, lähdin mielihyvin katsastamaan tarjonnan.

Tällaisen linjakkaan huonekalun löysimme. Onko se teidän mielestänne uusi piano, kampauspöytä vai sivupöytä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harrastin tänään muutakin sisustamista. Mitä mieltä olette, voiko kulttuuritapahtumat olla Suomessa samalla pyykkinarulla?

Hidas on kaunista

Perjantai 8.5.2009 - Paula Niittynen

Olen päättänyt tutkia vakavissani vaihtoehtoa alkaa tehdä väitöskirjaa/lisensiaattitutkimusta. Mieluinen aihe on löytynyt. Aiheen löysin omasta elämästäni ja sen kipupisteestä ja vastareaktion tarpeesta. Minulla on viha-rakkaussuhde aktiiviseen ja nopeatempoiseen elämään. Olen tästä kirjoittanut jo aiemmin blogissani.

Minusta elämässä pääsee eteenpäin kun on rohkea ottamaan askeleen ja ainakin ottamaan asioista selvää. Minä päätin ottaa selvää jatkotutkinnon mahdollisuudesta tutustumalla tähän teokseen ja sen lähteisiin. Teen siis tutkimussuunnitelman. Sen jälkeen punnitsen mihin se johtaa. Siitä en murehdi, kuten en mistään muustakaan, enää :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänä iltana olemme jälleen koko perheen kanssa menossa kuuntelemaan slow-jazzia. Rentoa ja ilmaista musiikkinautintoa siis tiedossa.