Hirsi silmässä

Maanantai 28.6.2010 - Paula Niittynen

Saarna Ville Niittynen: Rauman Pyhän Ristin kirkossa 27.6.2010

Saarnateksti: Luukas 6:36-42

Jeesus sanoi: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa. Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

Hän puhui heille vielä vertauksin: "Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi'? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Yksi laajimmalle levinnyt vitsaus ihmiskunnassa on toisten tuomitseminen, toisten pahojen tekojen arviointi, märehtiminen, niiden tietäminen ja eteenpäin levittäminen. Tämä vitsaus ja synti ei tunnu poistuvan ihmisestä oikein millään. Seurakuntayhteys ja usko Jumalaan ei sitä ainakaan tunnu poistavan, päinvastoin, tämä synti kulkee käsi kädessä hengellisen ylpeyden kanssa ja on siksi seurakunnissamme erityisen laajalle levinnyt. On niin helppo tehdä parannusta toisten synneistä, omien syntien, puutteiden ja pahojen tekojen rehellinen arviointi on sitä vastoin erittäin vaikeaa, kuluttavaa ja henkisesti raskasta. Siksi on hyvä, että Jeesus laittaa meidät koville tänä sunnuntaina, hän puhuu meille kansantajuisesti, peittelemättä ja voimakkain vertauksin toisten tuomitsemisesta. Kuinka näet roskan veljesi silmässä mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.

 

Tänä sunnuntaina menemme peilin eteen. Tarkkailemme itseämme. Emme nopeasti peiliin vilkaisemalla, pintapuolisesti, vaan jäämme pidemmäksi aikaa siihen peilin eteen. Katsomme itseämme niin kauan, että alamme nähdä sieluumme syvemmälle, sisimpäämme. Paitsi oikeaa peiliä, voimme käyttää tänä sunnuntaina apuna myös muita peilejä: hiljaisuutta, Raamatun lukemista, rukousta. Näiden kaikkien avulla yritämme tavanomaista rehellisemmin katsoa itseämme, niin että silmässämme oleva hirsi, oma raadollisuutemme, tulisi selvemmin meille itsellemme näkyviin. Siitä pitäisi olla meille se hyöty ja vaikutus, että mielenkiintomme toisen ihmisen syntien tarkasteluun vähenisi, että häntä helpommin pystyisimme armahtamaan, ja ennen kaikkea, että lujemmin haluamme tarrautua kiinni Jumalan armoon ja Jeesuksen lempeyteen. Itsetutkiskelulla on siis meille hyvin hyvin paljon annettavaa. Se liikuttaa katseemme uuteen suuntaan: pois lähimmäisen synneistä omiin synteihimme ja sitä kautta Jeesukseen.

 

Jeesus julistaa meille tänään: älkää tuomitko, älkää julistako syylliseksi. Tämä radikaali sanoma on historian kuluessa saanut jotkut kristityt pidättymään oikeuslaitoksen palvelukseen astumisesta. Ajattelen, että enemmän Jeesus kuitenkin tässä puhuu siitä, miten meidän pitäisi sydämessämme tuntea kaikkia lähimmäisiämme, niin rikoksiin sortuneita kuin muuten väärin toimineitakin kohtaan. Profeetta Sakarias sanoo meille tämän päivän tekstissä: Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin rauha vallitsee keskuudessanne. Maalliset rikkomukset sovitettakoon siis maallisen oikeusjärjestelmän puitteissa ja sen määräämillä ehdoilla. Tämä ei tietenkään millään muodoin sulje pois empatiaa, rakkautta, auttamista ja kaikkien ihmisten ihmisarvoista kohtelua kaikissa tilanteissa.

Toimiva oikeusjärjestelmä ja inhimillinen vankeinhoito edesauttavat sitä että rauha vallitsee yhteisössämme. Asia on meille kaikille hyvin tärkeä ja siksi hyvin usein jumalanpalveluksissamme rukoilemme oikeusjärjestelmämme puolesta.

 

Uskonpuhdistuksen alkuvuosikymmeninä kiisteltiin lain ja evankeliumin oikeasta suhteesta. Silloin esitettiin myös sellaisia mielipiteitä, että kirkoissa tulisi saarnata vain evankeliumia. Esimerkiksi saksalainen teologi Johan Agricola, jota ei tule sekoittaa kotoiseen Mikael Agricolaamme, lausui kuuluisaksi tulleen lauseensa: laki kuuluu käräjäoikeuteen, evankeliumi kirkkoon. Lausahdus on kieltämättä iskevyydessään hyvin vaikuttava, mutta kuitenkin ehkä vähän liian mustavalkoinen. Tiedämme, että Johan Agricola jäi lopulta tappiolle ja laki pysyi mukana luterilaisessa julistuksessa, koska nähtiin tärkeäksi, että laki pääsee paljastamaan ihmiselle tämän syntisyyden ja ohjaa tätä elämässä muutenkin oikealle tielle. Ja kyllä se evankeliumi, ilosanoma armosta, kuuluu ja sopii hyvin myös käräjäoikeuteen ja muuallekin maallisen yhteiskunnan puolelle. Koko ihmiselämä täällä maanpäällä, kaikkialla, perustuu loppujen lopuksi armoon, rakkauteen jota saa vaikkei ansaitsisi.

 

Hyvät ystävät, tänään elämme taas todeksi sen, että kuulumme syntisten seurakuntaan, joka elää yksin Jumalan anteeksiantamuksesta. Olemme kaikki elämässämme samalla viivalla, syntiemme kanssa Jumalan edessä. Hänen edessään tunnemme kuinka väärin ja kuinka typerää on tuomita toisia ihmisiä. Sen sijaan keskitymme vain itseemme. Tiedostamme, kuinka tärkeää on että teemme parannusta vain omista synneistämme.

Juhannusruusu auennut

Perjantai 25.6.2010 - Paula Niittynen

Hyvää juhannusta koko Suomeen.

 

Ensimmäinen nuppu oli auennut juhannusruusustani.

 

 

Kanalia ruoppaamaan

Keskiviikko 23.6.2010 - Paula Niittynen

Toimittaja Irene Valovirta ottaa mukavasti esille matkailukesän kynnyksellä Kanalin ruoppauksen. Kanali on sekä luonteva reitti merelle että sisääntuloväylä keskuksen palveluihin ja Vanhaan Raumaan.

Valovirta pohtii 19.6.2010 artikkelissaan seuraavasti:

"Vanha kunnon Kanali madaltuu ja mutaistuu vuosi vuodelta. Ruoppauksesta on aika ajoin ollut puhetta, mutta vakavia aikeita ei ole asian suhteen nähty.

Kunnostaminen vaikka Fyyrinsillalle asti palvelisi ehdottoman varmasti matkailullisia tarkoituksia, onhan Kanali reitti merelle. Merellisyys näkyisi aivan eri tavalla myös keskikaupungilla, kun kesäveneilijät lipuisivat paateillaan suoraan kaupungin ytimeen käyttämään keskustan palveluita. Kalastajat myisivät syksyn silakkamarkkinoilla tuotteitaan suoraan veneistään. Kanalin ruoppaus olisi myös selkeä jatkumo Parpansalinpuiston kunnostukselle."

Samoissa teemoissa olen itsekin liikkunut mm. blogissani useasti; Kanalin ruoppaus ja yhteisalusliikenne saaristoon ja keskustaan palvelujen, tapahtumien ja Vanhan Rauman äärelle toisi uskottavuutta meri- ja saaristokaupunkina.

Syksyllä Teatterissa ensi-iltansa saavaan kirjailija Tapio Koivukarin käsikirjoittamaan Luodetuulen maahan olisi ollut mukava purjehtia saaristolaislaivalla. Turun Sanomissa oli hiljattain esitelty pieni Saaristolaisoopperaryhmä, jonka tarkoituksena on kiertää länsirannikkoa purjeveneellä esittäen pieniä oopperaproduktioita. Olisi hienoa, jos Kanali mahdollistaisi veneestä esitettävän produktion Kanalissamme ja miksei Kylmäpihlajassa (vrt. Lentävä Hollantilainen Suomen Joutsenella).

Vuosi sitten kesällä 2009 valmistui toinen videoinstallaationi "Kanalin helminauha". Videoinstallaatio ottaa kantaa siihen, että Kanalin varren kehitystä pitää jatkaa voimakkaasti myös meren puoleisessa päässä. 

Savonlinnan Oopperajuhlia odotellessa

Tiistai 22.6.2010 - Paula Niittynen

Kolmen viikon päästä pääsemme nauttimaan Savonlinnassa Lucia di Lammermooresta. Tässä maistiaisia ajankohtaa odotellessa. Raimondo Bidebent, basso Mika Kares kohdassa 1:23 alkaen.

 

Uuden rahoitusmallin kulttuurikeskukset kansainvälinen trendi

Maanantai 21.6.2010 - Paula Niittynen

Raoul Grünstein luotsaama Kultturitehdas Korjaamo Helsingin Töölössä on toiminut nyt kaksi vuotta. Korjaamo on ainutlaatuinen Suomen mittakaavassa, silä se on samaan aikaan vahvasti yksityinen, mutta myös julkinen. Muiden kultturikeskusten julkinen tuki on 70 prosentin luokkaa ja Korjaamossa vain 15.

Uutta rahoitusmallia käyttävät kulttuurikeskukset ovat Grünstein mukaan kansainvälinen trendi. Euroopassa on jo viitisenkymmentä yksityisen tahon johtamaa, vähäisellä julkisella tuella toimivaa kulttuurikeskusta. Korjaamo on jäsenenä niiden Trans Europe Halles -yhteisössä. Kaapelitehdas ja Hämeenlinnan Verkatehdas kuuluvat myös tähän yhteisöön.

Tämän päivän Hesarissa Korjaamon rahoitusmalli saa ankaraa kritiikkiä Helsingin tarkastuslaitokselta. Onko se ihme, sillä jos Korjaamo menestyy, mallin pelätään leviävän laajemminkin Suomeen. Tästä syystä Korjaamon vastustamisessa on myös politiikkaa.

Grünstein  korostaa, että kaupallisen toiminnan voitto käytetään kulujen jälkeen rakennusten vuokriin ja kulttuuritoimintaan. Tämän lisäksi hän rahoittaa tappiot itse. Ensi vuonna hän odottaa nollatulosta.

Korjaamon malli edustaa tulevaisuutta. Tämä oli jo haistettavissani, kun työskentelin kymmenen vuotta sitten Alvesalon luotsaamassa Modaboxissa. Näiden kahden innovatiivisen trendien haistelijan kohtaamiset konsulttitoimistossa kertoivat mitä oli tuleman.

 

Kuvat: Kares Kulttuurikeskus Korjaamolla Seppo J. Sirkka, stailaus ja suunnittelu Paula K. Niittynen.

Luovaa taloutta korostettava Lounaisrannikon kehittämishankkeissa

Perjantai 18.6.2010 - Paula Niittynen

Lounaisrannikon kehittämishankkeiden kymmenen kärki esittäytyy ensikertaa

Toimittaja Anni Teppo oli esitellyt tämän päivän Turun Sanomissa Lounaisrannikon kehittämishankkeiden kymmenen kärkeä.

Työryhmän on tarkoitus terävöittää näistä vielä viisi tärkeintä. Panokset kohdistetaan etenkin meri-, energia- ja elinkeino-osaamiseen.

Ilahduttavaa kulttuurimaantieteen tutkijan näkökulmasta oli Esa Tuomiston näkemys ympäristöteknologian painotuksesta. Turusta, Porista, Raumasta ja Uudestakaupungista on tarkoitus tehdä matalaenergia-asumisen pilottialue Suomeen. Myös yhteistä edunvalvontaa Helsingin suuntaan tullaan vahvistamaan infrastruktuurin ja liikenteen osalta. Asko Aro-Heinilän mukaan tähän kuuluu muun muassa valtatie 8:n remontin eteneminen.

Kunnianhimoisena tarvoitteena näen kansainvälisille markkinoille suuntautuvan merimatkailukonseptin yhteisine tuotteineen ja palveluineen. Konseptin uskotaan houkuttelevan miljoonia kävijöitä. Itse näen tässä todella paljon mahdollisuuksia ja ideoita; Turussa saadaan taas nauttia ensi vuonna Tall Ship Racesta, luxus risteilyvierailut alueella jne. Pohjois-Saksan suuresta purjehduskilpailusta ja matkailutapahtumasta Hanse Sailista olisi paljon ammennettavaa. Minulla oli ilo työskennellä kyseisessä organisaatiossa v. 2001. Tähän kun yhdistää länsirannikon kaikkien jazztapahtumien yhteistyön, niin en epäile tavoitteen toteumista. Kun katsoo tätä karttaa, ei voi olla pohtimatta merimiehen tyttärenä aikoinaan toiminutta Rauma-Gävle välistä laivayhteyttä.

Sen sijaan vuosittaisen nuorisourheilutapahtuman ”Loura-Cupin” päälajiksi kaavailtua jalkapalloa miettisin tarkemmin. Itse näkisin toimivammaksi konseptiksi tässä kohtaa moniurheilutapahtuman. Turku, Rauma ja Pori ovat esim. kaikki superpesis ja jääkiekon SM-liiga kaupunkeja. Kaikissa näissä kaupungeissa on huippusuunnistajia ja -seuratoimintaa. Tuomisto on täysin oikeassa sen suhteen, että tämän tyyppiset urheilutapahtumat  ja -leirit luovat yhteishenkeä.

Oma viiden kärkeni

8. Trimmataan lounaisrannikon yrityksille Suomen parhaat elinkeinopalvelut.  Vahvistetaan myös infrastruktuurin ja logistiikan edunvalvontaa. Tähän kuuluu mm. valtatie 8:n remontti ja lentoliikenne.

4. Yhteinen, kansainvälisille markkinoille suuntaava merellisen matkailun konsepti. Yhteisiä matkailupaketteja ja -tuotteita. Kuvat Volter Kilpi kirjallisuusviikoilta Kustavista

2. Energiarannikko ja ympäristöteknologia. 

3. Tehdään lounaisrannikosta matalaenergia-asumisen pilottialue Suomeen.

5. Tehdään mereen, energiaan ja ympäristöön liittyvän elinkeinoelämän nykytilan sekä tulevaisuuden kasvupotentiaalin arviointi.

Pohdintaa listauksesta

Kun pohdin hetken näitä työryhmän kymmentä teemaa ja aihetta, huomaan jääväni kaipaamaan muutamaa asiaa.

Ensinnäkin näkökulmat näyttäytyvät hyvin teknologiapainotteisilta. Olen ennenkin peräänkuuluttanut humaania näkökulmaa.

Kohtaa kahdeksan toivoisin tarkennettavan, jossa tarkoituksena on trimmata alueen elinkeinopolitiikka Suomen parhaimmaksi. Tulevaisuuden skenaariot tunnustavat luovan talouden nousevan merkitykselliseksi elinkeinoksi Suomessa.

Turku-Rauma-Pori akseli voisi esimerkiksi tehdä yhteistyötä luovantalouden keskusten kesken. Tässä kohtaa tarkoitan Turun uutta Logomoa, Erik Bryggman insituuttia (instituutti synnyttää Turun seudulle arkkitehtuurin ja rakentamisen tutkimuksen luovan keskuksen), Porin Puuvillaa ja mahdollista Porin Oluttehdasta. Raumalla keskustelu luovantalouden keskuksen perustamisesta on aiheellista aloittaa pikaisesti. (Näitä samoja teemoja olen pohtinut aiemmassa blogikirjoituksessani helmikuun lopussa)

Arsnetin toiminta-alueen voisi laajentaa koskemaan koko länsirannikkoa. Turkua ollaan kampeamassa elokuvakaupungiksi. Miksei koko länsirannikko ja sen kaunis saaristo voisi idenfitioitua elokuvatuotannossa ja siten elokuvamatkailussa Kurt Wallander -hengessä? Yhteistyötä kannattaisi tiivistää mm. Blue see film festivalin ja Timo Koivusalon Nakkilassa sijaitsevan Villilä Studion kanssa.

Näkisin myös oleelliseksi alueen akateemisen koulutuksen ja (esim. luovat alat) yhteistyön lisäämisen (ei siis pelkästään panostettaisi energiatekniikkaan). Tässä yhteydessä nostaisin jälleen Rauman Kampus-projektin tärkeyden saada eri koulutusalat samankaton alle (kirjoitukseni aiheesta Kanalin maisemanmuutos etenee keskustasta merelle). Myös alueen poikkitieteelliseen tutkimukseen kannattaisi panostaa ja miettiä lisärahoitusta. Yhteistyö Rauman Teknologiatalon (innovaatiotalo) kanssa olisi myös suotavaa.  

Yhteiskunnallista keskustelua voisi johtaa Central Balticum, sillä sen toiminnan ytimenä on nostaa ajankohtaisia Itämereen liittyviä asiakokonaisuuksia julkiseen keskusteluun.

Tärkeää on parantaa liikkuvuutta sekä tarkasteltavan alueen sisällä, että sieltä Helsinkiin. Pelkästään autoliikenteeseen ja kasitien kunnostukseen panostaminen ei mielestäni riitä. Urpo-radan kehittäminen on yhtä oleellista kuin Porin lentoliikenteen elossapitäminen. Raidebussit ovat hyvä vaihtoehto.

Toisin keskusteluun mukaan myös viestinnällisen yhteistyön ja sen kehittämisen. Lounaisrannikon kehittämishankkeen kannattaisi panostaa sosiaaliseen mediaan. Se tarjoaa nopean kaksisuuntaisen kanssakäymisen. Länsirannikko voisi olla edelläkävijä sosiaalisen median hyödyntämisessä (esim. Facebook, AudioBoo jne.). Tämä toisi tärkeän askeleen kehittämistyön läpinäkyvyydelle ja samalla olisi osallistuva alusta. Tämän voisi aloittaa yhteisen viestintästrategian luomisella.

Ympäristöteknologiassa tarkoitan panostamista uusiutuviin energiamuotoihin. Uusikaupunki on hienosti lähtenyt tähän kehitystyöhön, panostaen tuulivoimaan ja biokaasuteknologiaan. Uudessakaupungissa toimiva Neapo kehittää innovatiivisia ja ekologisia passiivitaloja.

Listan ulkopuolelta haluan nostaa pohdittavaksi muutaman kehittämiskohdan. Länsirannikon kaupunkien ja sen asukkaiden turvallisuus- ja viihtyisyys voisi olla yksi sekä kehittämis- että vetovoimatekijä. Yhteistyötä tällä saralla ja eri viranomaisten kesken tulisi lisätä. Raumalla Wiktio Oy:llä on tällä hetkellä innovatiivista ja edelläkävijäosaamista ikääntyvien hoiva-asumiseen, ottaen huomioon turvallisuus- ja viihtyisyysnäkökulmat, kulttuurihistoriallisten kohteiden sekä uuden teknologian hyödyntämiseen.

Loppukaneetti

Länsirannikon kulttuurimaantieteellisen yhteistoiminta-alueen luomisessa on haasteensa. Turun päässä johtajisto on nuortumassa entisestään (erinomainen elinkeinojohtaja Kalle Euro) ja kannunvalanta uudesta kaupunginjohtajasta on alkanut vilkkaasti sekä Turun Sanomissa että Kannuvalimossa. Haussa on valimon mukaan "talousnero ja kansainvälisissä vesissä liikkuva, Turkua rakastava  kokoomustaustainen kulttuuripersoona". Turkkari puolestaan vannoo Aleksi Randellin nimeen.

Haasteen ei tuo pelkästään johtamiskulttuurin erot alueella. Satakunta tulee joidenkin visioiden perusteella hajoamaan tulevaisuudessa kolmeen osaan, palasten suunnatessa Pirkanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle (Pori) ja Varsinais-Suomeen (Rauma). Maakuntien hallinnollisten rajojen repeillessä ja aiheuttaen kitkaa kuten maanjäristykset konsanaan, se ei helpota yhteistyön tekoa tulevaisuudessa.

Rajoja rikkova ja ylittävä yhteistyö on kuitenkin suotavaa. Ja muistutettakoon vielä, että maailma tulee rakentumaan mega-alueisiin: suurten kaupunkien ja niiden vaikutusalueiden varaan. Ei siis kansalliseen kilpailukykyyn.

Ukkospilviä Rauman yllä

Maanantai 14.6.2010 - Paula Niittynen

Ukkospilvet nousivat salamana pohjoisen Rauman ylle, kun luin erään mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomista. Ei sen takia, että olisin kirjoittajan kanssa ollut eri mieltä, vaan haluan myrskyisästi osoittaa kaiken tukeni kirjoitukselle.

Valtiotieteiden tohtori, politiikan tutkija Sari Roman-Lagerpetz oli pohtinut varsin painokkaasti ja ansioituneesti miksi naisia syrjiviä perinteitä pitäisi kunnioittaa.

Pohdinta saa alkunsa Suomen ensimmäisen naispiispan valinnasta ja sen herättämästä kritiikistä.

Myrskypilvet Rauman ylle nostaa seuraava lainaus kirkon konservatiivisen siiven naiskäsityksestä:

"Naisten alamaisuutta miehille on kirkossa perusteltu perinteisesti sillä, että naisilla ei ole johtajilta vaadittavia henkisiä kykyjä. Naiset eivät kykene miesten lailla käsittelemään laajoja asiakokonaisuuksia, ja koska he ovat pehmeitä, emotionaalisia olentoja, he eivät kykene kantamaan raskasta vastuuta ja ratkomaan vaikeita, ristiriitaisia tilanteita. Naisten perusolemuksen katsotaan saavan täyttymyksen äitiydessä ja perheessä."

Tohtorin mukaan perinteistä naiskuvaa pidetään edelleen laajasti yllä monissa kristillisissä piireissä.

Tämä on oksettava fossiilinen käsitys, vailla mitään käytännön totuutta. Ne jotka ovat pidempään seurannut kirjoituksiani verkossa ja lehtien kolumnipalstoilla ja toimittajana, tietävät kyllä mitä ajattelen asiasta. En siis lähde sen enempää avaamaan asiaa.

Totean vain tähän loppuun, että meidän (kirkkoherran)perhettä johdan minä, vaikeita, ristiriitaisia ja laajoja asiakokonaisuuksia pohtivana naisena :)

Suomen urheilupolitiikka ja -johtaminen kaipaavat uudistusta

Torstai 10.6.2010 - Paula Niittynen

Suomen huippu-urheilun alennustilasta ollaan huolissaan. Urheilujärjestöjen ja lajiliittojen yhteistyö ei suju halutulla tavalla. Suomen huippu-urheilua ei kuulemma johda kukaan. Tätä varten on perustettu uusi projektiryhmä.

Suomen Olympiakomitean projektiryhmään huippu-urheilua kehittämään valittiin puheenjohtajaksi SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkala ja jäseniksi mäkivalmentaja Mika Kojonkoski, Kuortaneen valmennuskeskuksen johtaja Tapio Korjus, ampumaurheilun valmennusjohtaja Leena Paavolainen ja jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund.

YLE:n uutisissa ryhmä syyttää huippu-urheilun alennustilasta Fair play -käytäntöä. Menetelmä on jalkautettu 90-luvulla, joka takaa kaikille peliaikaa tasapuolisesti ja urheilun ilosta nauttimisen.

Mielestäni on pöyristyttävää uhrata tämä hieno periaate, joka tukee yhteiskunnassamme laajemmin hyvinvointiamme. Tämä on tukipilari monen elämässä.

Olen nähnyt vierestä, läheltä ja vähän kauempaakin mitä kyynisiä ja tunteettomia ihmisiä huippu-urheilu voi pahimmillaan tuottaa. Monestikaan huippu-urheilija ei tajua mihin urheilumarkkinoinnin mannekiiniksi ja ihmisten sirkushuviksi hänet on valjastettu. Alituisten epäonnistumisten katkerat kyyneleet poskilla.  Ihmisarvo mitataan täällä menestyksellä. Urheilu-uran jälkeen ihminen etsii itseään ja kadotettua arvostustaan. Kun kukaan ei enää muista ja kannusta, kesken katkennut huippu-ura vie helposti elämänhallinnan. Niin nopeasti kuin sinut nostetaan, myös ammutaan alas. Tämän kaiken olen nähnyt.

Olen nähnyt ja kokenut myös 80- ja 90-luvun alun urheilupolitiikan, jolloin fair playstä pystyi vain haaveilemaan. Pelipaikat ja ajat jaettiin vanhempien maksukyvyn mukaan. Pelinappuloiden määrä takasi pelipaikat ja kannustuksen. Taidot ja motivaatio olivat sivuseikka. Väitän, että jos fair play -käytäntö olisi ollut oikeasti käytössä jo 80-luvulla, meillä olisi enemmän menestyviä huippu-urheilijoita.

Mielestäni yhteiskunnan laaja-alaiseen hyvinvointiin tähtäävä periaate ja huippu-urheilun tukeminen voidaan viedä rinnakkain eteenpäin. Kyse on halusta ja luovuudesta. Uusia rahoitusjärjestelmiä kaivataan siis urheilupolitiikkaan. Kantaisin huolta myös urheilu-uran katkeamisesta. Tukiverkon pitäisi olla hyvin kantava ja ketään ei saisi päästää syöksykierteeseen. Minusta urheilupsykologiaan pitäisi paremmin panostaa, korostamalla urheilijan muita elämänarvoja, kuin pelkkää urheilua ja suorituskeskeisyyttä. Ihmissuhteet nimittäin harvoin ovat top 3:ssa. Puolisoille lankeaa sen sijaan usein pelkkä pastankeittäjän ja paidan silittäjän rooli.

Jäin kaipaamaan huippuasiantuntijaryhmään yhtä nimeä ja henkilöä. Kyseessä on Janne Salmi Suomen Suunnistusmaajoukkueen päävalmentaja. Hänen saavutuksensa huippusuunnistuksessa ovat kiistattomat. Tämän lisäksi voin todeta hänet henkilökohtaisesti tuntien, että kyseinen ihminen on huipputyyppi ja -asiantuntija; hyvän asenteen rento ja hauska lahjakkuus. Hän on suorasanainen mielipiteitä omaava henkilö, loistavia sosiaalisia taitoja unohtamatta. Lisäksi suunnistuksessa tarvittavaa monitasoista älykkyyttä kaivattaisiin tähän projektiryhmään. Otan samalla kantaa, että suunnistuksen ehdottomasti pitäisi olla olympialaji.

Lentopallomaajoukkueemme on noussut maailmanliigaan. Edustusjoukkueemme on jopa voittanut Kuuban. Ehkä tästä toisesta älylajista olisi edustaja voitu kiinnittää projektiryhmään?

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: YLE

Uusia kesälöytöjä

Keskiviikko 9.6.2010 - Paula Niittynen

Kirpputorit vetävät minua puoleensa. Ainahan ne ovat vetäneet, mutta kesä saa erityisesti mieleni haluamaan lisää värikkäitä kierrätysvaatteita.

Tämän päiväisen kierroksen annin näette tässä. Löysin aivan ihastuttavan kelta-oranssisen retromekon ja tyyliin sopivan pikkulaukun. Loppukesästä otan tämän varmasti Keski-Euroopan matkalleni mukaan. Mekossa on selkeästi myös saamelaispuku -fiilistä. Sopii siis minulle :)!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väriä kesään!

Tiistai 8.6.2010 - Paula Niittynen

Tein tämän kesän parhaimman second hand -löytöni viime torstaina. Mukaani tarttui tutusta liikkeestä tämä ihana värikäs kesämekko. Lapun mukaan se on ostettu aikoinaan Kööpenhaminan Kristianstadista. Mekossa minulla on todella kotoisa olo :)

Voisin hyvin kuvitella laittavani sen esim. Biennale Balticumin avajaisnäyttelyyn.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Halusin takaterassillemme myös lisää väriä. Löysin kivan aurinkotuolin. Nappi löytö! Tuoli sai kaverikseen uuden uima-altaan. Viime kesästä viisastuneena ostin pienen puhallettavan kahluualtaan, jonka vesi on helppo vaihtaa kesänmittaan.

Lämmin ja juhlallinen päivä Tuomiokirkolla

Sunnuntai 6.6.2010 - Paula Niittynen

Meillä oli perheen kanssa mielenkiintoinen päivä. Pakkasimme aamulla autoon paljon eväitä, vaihtovaatteita sekä juhlamieltä. Mukanamme oli myös uusi lastenhoitajamme Krisse.

Olimme menossa arkkipiispan virkaanasettamisjuhlaan Turun Tuomiokirkkoon. Poikamme ja Krisse saivat silläaikaa leikkiä Kupittaan Seikkailupuistossa.

Kirkko oli täynnä kutsuvieraita. Juhlakulkueen seuraaminen sai minut tälläkin kertaa kyyneliin. Näin myös upean kavalkadin muiden maiden piispojen juhlavaatteista. Kiinnitimme mieheni kanssa molemmat erityisen huomion kansainväliseen tunnelmaan. Se on se erottava tekijä muihin virkaanasettamisjuhliin.

 

Kuvassa tasavallan presidentti Tarja Halonen kuuntelee tervetuliaispuhetta, jota seuraa Kari Mäkisen kätteleminen. Seuraan mielenkiinnolla aina protokollaa. Tämä voi johtua myös siitä, että entinen mieheni aloitti Ulkoministeriön uransa v. 2003 juuri protokollaosastolla. Työskentely juuri tällä osastolla oli äärimmäisen mielenkiintoista ja opettavaista. Erityisen mielenkiintoista oli seurata vieraiden valtioiden päämiesten sekä Suomessa toimivien diplomaattisten edustustojen ja edustajien välisten suhteiden järjestelyjä sekä valtionpäämies-, pääministeri- ja ulkoministeritason vierailuja.

Katso myös lyhyt iPhonella ottamani video juhlakulkueesta. Taustalla soi urkuri Markku Hietaharjun soittama Louis Viernen upea ja juhlallinen Toccata.

Käpylehmän tanssi

Tiistai 1.6.2010 - Paula Niittynen

Poikani teki tänään elämänsä ensimmäisen käpylehmän. Mitäs tuumaatte, tansiiko lehmä balettia?