Koltat vähemmistönä

Sunnuntai 6.9.2009 - Paula Niittynen

Citysaamelaisena en seuraa saamelaisten elämää ja historiaa kovinkaan aktiivisesti. Ainakaan näin aikuisena seuraaminen jää vain lehtikirjoittelun varaan.

Olen ilokseni todennut, että STT ja Helsingin Sanomat julkaisevat säännöllisin aikavälein juttuja saamelaisista Inarissa, etenkin kolttasaamelaisista.

Tänään STT oli julkaissut jutun "Koltilta loppuvat lapset". Jutun aihe sinänsä oli huolestuttava, koltankieltä osaavien määrä uhkaa vähetä olemattomiin. Nuoria paluumuuttajia olisi tulossa, mutta työpaikkoja ei ole tarjolla Sevettijärvellä, poronhoitoa ja kalastusta lukuunottamatta.

Itselleni mielenkiintoisin asia artikkelissa oli se, että näin kerrankin lehden karttaesityksessä Keväjärven paikannettuna. Olen oman lapsuuteni kesät viettänyt mummulassa nimenomaan Keväjärven rannalla. Veljeni asuu edelleen siellä. Googlekarttakaan ei tunnista paikkaa. Keväjärvellä asuu kuitenkin paljon enemmän myös suomenkieltä puhuvia verrattuna Sevettijärveen. "Museoitavaksi emme vielä suostu. Uskoa yhteisön, kielen ja kulttuurin säilyttämiseen on pakko olla", sanoo kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff artikkelissa.

Kolttien Petsamosta asuttamisen 60-vuotisjuhlaa vietettiin näyttävästi edellisviikolla Sevettijärvellä. Tasavallan presidentti osallistui myös kyseisiin juhliin.

Itse olen käynyt viimeksi Sevettijärvellä vuonna 1999 entisen mieheni, siskonpojan ja hänen vaimonsa kanssa. Muistan erittäin hyvin visiitin Sevettibaarissa. Nautimme kuvankauniin järven rannalla siiderit ja kolttamiehiltä meinasi tippua silmät päästä, kun Annan kanssa pyrähdettiin baarissa kesähameissa.

Tällä hetkellä koltan kieltä puhuvia on kolmisensataa. Äitini kuuluu tähän joukkoon. Dementian takia taito alkaa luisua käsistä päivä päivältä. Pari vuotta sitten kuulin vielä hänen puhuvan kolttaa. Neljä vuotta sitten kun äitini oli vielä paremmassa kunnossa ja asui toisessa hoitokodissa, täältä hänet kuljetettiin säännöllisin aikavälein Helsinkiin seuraamaan koltankielistä ortodoksista jumalanpalvelusta. Hoitajat kuulivat hänen puhuvan siellä pappien kanssa kolttaa. Se virkisti häntä kuulemma suunnattomasti.

Veljeni puhuu onneksi koltankieltä. Minun osaamiseni rajoittuu yhteen lauseeseen. Jos olisimme mieheni kanssa ottaneet äitini nimen yhteiseen käyttöömme, olisimme Afanasjeff nimeltämme. Voihan asian ottaa tulevaisuudessa uudelleen harkintaan, vai mitä? Asia vaatii tosin yleisten asenteiden muuttumista.