Kärkitossuinen unissäkävelijä

Torstai 27.8.2009 - Paula Niittynen

Koskaan ei voi tietää mitä tulee vastaan second handissa. Nyt näyttäisi siltä, että uneni käy toteen.

Olen nimittäin jo monta vuotta nähnyt melkein viikottain unta, että osaan kävellä kärkitossuilla, sellaisilla oikeilla balettitossuilla. Se tuntuu unessa mahtavalta, voittamattomalta tunteelta. Nyt minulla on sitten omat balettitossut ja maksoin niistä vain 5€.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ostin myös nämä ihastuttavat punaiset korkkarit. Ne olivat täysin käyttämättömät. Uskomaton kenkätuurini jatkuu siis edelleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä atelier-valmisteisesta jakkuvuvusta olen varsin ilahtunut. Se on chanel-tyylinen, luonnonvalkoinen, kultaisine yksityiskohtineen. Varsin klassinen, mieleinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä lilat samettikengät ovat veikeät. Viimeksi minulla on ollut samettikengät Marjo Sjöroosin mallikurssilla.

Lappalaisen mustaa taikaa

Keskiviikko 26.8.2009 - Paula Niittynen

Lueskelin uusinta Sisusta -lehteä. Lehteä selatessani silmääni osui upea tummanpuhuva kesämökki. En ollut lainkaan yllättynyt, että kesämökin Villa Kipparluodon oli suunnitellut arkkitehti Kari Lappalainen. Lappalainen on ollut näyttävästi esillä useassa sisustuslehdessä näyttävin ja onnistuneiden projektiensa kanssa. Tätä ennen luin hänestä uusimmasta ammattilaislehdestä Spaces.

Kävin läpi myös viime kesäisen Porin loma-asuntomessujen kuvat, jotka olin ottanut. Mielestäni olin kuvannut Lappalaisen suunnitteleman mustan loma-asunnon, johon olin kovasti ihastunut. Ei löytynyt albumista!! Muistan kuitenkin kaikki yksityiskohdat, tummaa, tummaa, ripaus valkoista.

Hauskana yksityiskohtana voin kertoa teille arvon lukijat, että minulla on ollut ilo työskennelleä Lappalaisen pikkusiskon kanssa läheisimpinä kollegoina pari vuotta Helsingissä. Anki puhui veljestään aina kunnioittavasti ja positiivinen ylpeys äänessään. Kuulin paljon tarinoita, aivan kuin tuntisin Karin.

Kari on suunnitellut myös ravintoloiden sisustuksia. Helsingissä sijaitseva Gastone on Karin käsialaa. Pidän erityisesti hänen paljon käyttämästä sormipaneelista, seinissä ja katossa, tummaksi tai punertavaksi petsattuna. Levin loma-asunnoissa sormipaneeli on ihanasti läsnä.

Uskon, että luen hänestä vielä paljon tulevaisuudessakin. Ja jos itse päädyn joskus isompaan sisustusprojektiin, valitsen varmasti hänet ammattilaiseksi vetämään projektia. Karin tyyli on hyvin pelkistetty, kuten omanikin.

Voi veljet mikä arkkitehtuuri

Tiistai 25.8.2009 - Paula Niittynen

Sain vinkin hyvältä ystävältämme Janilta (joka tykkää myös tanskalaisesta designesta) Turussa olevasta uudesta ravintolasta. Olimme mieheni kanssa viime torstaina lounastaapaamisessa Aurajoen rannalla saman omistajan toisessa paikassa, Paninissa. Emme ruokailleet tässä uudessa kirjastokorttelissa sijaitsevasta Smör ravintolassa. Kävin siellä ihastelemassa arkkitehtuuria.

Ravintolan puitteet olivat ihanan rosoisia. Kaikki rosoisuus, betonilattiat ja seinät olivat jätetty mielenkiintoisesti esille. Mitään silottelua ei ollut. Tämä teräskehyksinen ovi pisti kauniisti silmääni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän käytävän kattovalaisimet olivat katseenvangitsijoita, kerrassaan upeat. Lattialla olevan maton merkitystä tosin en ymmärrä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eräässä syvennyksessä oli Alvar Aalto huonekaluryhmä. Maton väri sopii tähän tyyliin.

 

 

 

 

 

 

Ravintolan etuovelta on tämä upea näkymä Turun uuteen kirjastorakennukseen. Kirjastossa on todella mielenkiintoinen arkkitehtuurinen yksityiskohta. Pidän tästä tyylistä.

Maailmani ei ole vielä valmis

Sunnuntai 23.8.2009 - Paula Niittynen

"Hiljaa virtaa Raumanjoki"

Perjantai 21.8.2009 - Paula Niittynen

Eilisessä Turun Sanomissa (20.8.2009) oli länskärin entisen toimittajan mielipidekirjoitus. Marja-Riitta Ovaska oli kauniilla tavalla kehunut minun viime sunnuntain läskärissä ollutta kolumniani slow citystä ja sen tuomista talviseen Raumaan. Ovaska referoi taitavasti tekstiäni. Hänen pakinallinen tyylinsä on aina purrut minuun ja saanut hymyn huulilleni.

Tästä tuli luonnollisesti minulle todella hyvä mieli. Kolumnin päätarkoitushan on herättää keskustelua. Onnistuin siis tehtävässäni. Toivon tietysti, että keskustelu johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin.

Mielikuvitus

Keskiviikko 19.8.2009 - Paula Niittynen

Mielikuvitustaan ei kannata juosta pakoon - vaan sen luokse.

Suuri kesäkurpitsa

Maanantai 17.8.2009 - Paula Niittynen

Vuosi sitten yllätyimme mieheni kanssa iloisesti, kun naapurimme oli tuonut oven taaksemme kassillisen syysherkkuja puutarhapalstaltaan. Tänään naapurinrouva pyysi mieheni kylään ja antoi kotiintuomisiksi jälleen ison kassin, joka sisälsi mehuja, hilloa, sipuleja, punajuuria, porkkanoita, persiljaa ja jättimäisen kokoisia kesäkurpitsoja.

Tätä lämmintä lähiyhteisöllistä piirrettä arvostamme kovasti. Se tuo hyvän mielen ja makean kielen.

Kanttarelleja, olkaa hyvä

Sunnuntai 16.8.2009 - Paula Niittynen

Tänään tarjoilen teille huumaavan tuoksuista kanttarellikastiketta. Kastike on valmistettu keittiössäni Aretha Franklinin siivittämin tanssiaskelin. Kokkaaminenkin voi olla taidetta, taiteentekemistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilahduin kovasti aamulla, kun huomasin kolumnini julkaistun paikallisessa lehdessä tänään sunnuntaina. Sunnuntain lehteen saaminen on mielestäni erittäin hieno asia. Kirjoitin Rauman hiljaisesta talvesta. Jos aihe kiinnostaa, voit käydä lukaisemassa länskärin kolumnin täältä. (vinkkinä, jutun saa käännettyä oikeinpäin painamalla Acrobat Readerin nappulaa)

Pesäpallo vaihtui ruokanautintoon

Lauantai 15.8.2009 - Paula Niittynen

Kävin tänään päivällä jälleen juoksulenkillä. Palattuani minun piti mennä kannustamaan Feraa pleikkareihin kirittäriä vastaan. Mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että viettäisimme kahdestaan koko illan hyvästä ruoasta nauttien.

Alkupalaksi tein valkosipulirapuleivät. Jättiravut ovat suurta herkkuani.

 

 

 

 

 

 

Karitsankyljykset marinoin hetken tryffelisuolalla maustetusa rosmariini-minttuöljyssä. Juurespedin haudutin paahdetussa ja karamellisoidussa sokerissa. Maun kruunasi vuohenjuusto ja happoa tuova puolukka.

Musiikkina soi soulin kuningatar Aretha Franklin. Olisipa tuollainen ääni...

Lenkkipolulta

Torstai 13.8.2009 - Paula Niittynen

Parhaimmat ideani ja päähänpistoni saan lenkkipolulla. Kaikki aina loksahtaa juostessa paikoilleen.

Mikäpä ideoida näin kauniissa maisemassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppuvenyttelyä ei kannata koskaan unohtaa. Pitkään ja rauhallisesti.

 

 

 

 

 

 

Minä siis muistin kivutessani Pyytjärven ainoan mäen päälle, että pääkaupungissamme alkaa tänään Helsingin Juhlaviikot. Syksyn aloittava kaupunkijuhla on täynnä kulttuuripläjäyksiä, isompia ja pienempiä.

Kotiintullessani tein pikaisen vilkaisun ohjelmaan. Löysin itseäni kiinnostavan ainakin Flow-festivaali, Scandinavian Music Groupin keikka, Taiteiden yö ja The Five Corners Quintetin keikka. Taiteiden yönä on ihanaa vaellella eri puolilla Helsinkiä bongailemassa erityyppisiä elämyksiä. Mieheni haluaa ehdottomasti nähdä kirjailijatapaamisia.

Sätkynukkeja

Keskiviikko 12.8.2009 - Paula Niittynen

Dannyn Kuusamo -kappale saa minut pohtimaan kappaletta monelta kannalta. Ihan ensimmäisenä minulle tulee mukavia muistoja vuoden 2003 Microsoftin Kick-Off matkasta Kuusamoon. Uskon, että monelle muullekin kyseisellä matkalla olleelle.

 

HELSINKI, savuinen ja sumunen kaupunki

Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja,

jotka poukkoilevat kuin saalistajat sumussa

Kaikilla on KIIRE

EI minnekään

 

 

 

Tanssikengillä rumban askelin

Maanantai 10.8.2009 - Paula Niittynen

Piipahdin tänään paikallisessa second handissa.

Nämä kuparinväriset nilkkurit sopivat ihanasti shampanjanvärisen kävelypukuni kanssa. Kengät ovat myös hyvät jalassa.

 

 

 

 

Nämä mustat tanssikengät ovat kuin tehdyt kohtalokkaan rumban tanssimiseen.

 

 

 

 

 

llalliseksi tein poropyöryköitä lanttuperunasurvoksella ja metsäsieni-juustokastikkeella. Poropyöryköissä oli runsaasti voimakkaita yrttejä omalta pihaltani.

Koska päälläni oli Jukka Rintalan suunnittelema 30-lukuhenkinen niskalenkkimekko, valitsin musiikiksi Ella Fitzgeraldin.

Brunch-konsertti kristallivalojen alla

Sunnuntai 9.8.2009 - Paula Niittynen

Vuojoen kartano on kuin tehty kamarimusiikki konserteille sekä brunch-konserteille.

Kartano on täynnä kauniita arkkitehtoorisia yksityiskohtia, kuten tämä portaikko sekä katto.

Olen ollut mieheni kanssa syömässä ravintolassa isän- ja äitienpäivälounaat sekä useasti lounasaikaan viikolla. Keittiö on ihan mainio. Nytkin brunch oli maukas.

Kartanon taidenäyttelyä en ehtinyt mennä katsomaan, sillä täyttelin Festivon palautelomaketta. Annoin kiitettävät arvosanat kaikille osa-alueille.  

 

 

Konsertin parasta antia oli Camille Saint-Saënsin Barcarolle. Kappaletta kuunnellessani piirsin mielessäni ensi kesäksi uuden konserttipaikan Festivolle :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Finaali

Sunnuntai 9.8.2009 - Paula Niittynen

Kaikki hieno päättyy aikanaan. Tällä kertaa tosin tätä Festivo-viikkoa ja sen antia en unohda koskaan. Kannan muistot mielessäni ainaisesti.

Minulle tämä viikko antoi paljon, uskoa tulevaan, musiikin voimaan ja uusia kontakteja.

Festivon päätöskonserttiin vaihdoin puvun, kampauksen ja meikin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päätöskonsertin jälkeen osa vieraista lähti vielä toiseen taiteilijatapaamiseen Saliin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Festivolaisten jälkidraivi alkoi nousta siinä vaiheessa kun meidän tuli aika lähteä jo kotiin, väsyneinä mutta onnellisina.

Oli hienoa nähdä huipputaiteilijoita lavan ulkopuolella. Olin kiitollinen kutsusta.

Huikeaa lavakarismaa Raumalla

Torstai 6.8.2009 - Paula Niittynen

Olen puolessa välissä Rauman tämän vuotista Festivo-musiikkiviikkoa. Olen jo tässä vaiheessa hengästynyt. Niin huimia musiikkielämyksiä olen saanut kuulla ja nähdä.

Tiistain Mika Kareksen bassotaituruudesta ja lavakarismasta en pystynyt vielä eilen kirjoittamaan. Sen verran kauan toipuminen vei. Hänen bassossaan on uskomatonta voimaa ja hänen Kuulan tulkintansa oli puolestaan rennon poikamaista ja kiusoittelevaa, toisaalta miehisen aistikasta. Raumalla en ole tottunut näkemään tällaista lavakarismaa, joten olen totaalisen myyty hänen onnistuneeseen konserttiinsa.

Äsken puolestaan sain kuulla vanhan koulukaverini ja pesisvalmentajani puolison Ulla Paakkunaisen taidokasta sopraanoa Festivaalikahvilan matineassa. Hänen laulunsa on niin vaivatonta ja en voinut kuin vain ihmetellä miten kevyesti hän kuljetti ääntään vaikeissa aarioissa. Tämän lisäksi hänelläkin on viekotteleva lavakarisma. Kaunista katseltavaa oli myös hänen upea luumunvärinen satiinipukunsa ja lakerikorkokenkänsä.

Ulla on opiskellut laulua Turun konservatoriossa mm.Taimi Airolan johdolla, sekä Sibelius-Akatemiassa Liisa Linko-Malmion ja Jaakko Ryhäsen oppilaana. Hän valmistui musiikin maisteriksi v. 2006. Opintojaan hän on täydentänyt Italiassa Elizabeth Norberg-Schulzin johdolla. Hän on osallistunut useille mestarikursseille. Ennen musiikin ammattiopintojaan Ulla valmistui lääketieteen lisensiaatiksi.

Ihailtavaa. Tällaista tasokasta klassista musiikkia tarjoilemme Raumalla.

Tämän pohjalle on hyvä alkaa rakentaa sitä uutta Rauma-brändiä.

Festivo vie päähuomioni

Maanantai 3.8.2009 - Paula Niittynen

Näillä lipuilla etenen tämän viikon. Viikko on yhtä kamarimusiikin juhlaa. Odotan jokaista Festivon konserttia yhtä paljon. Osallistun ensimmäistä kertaa myös Vuojoen kartanon brunch-konserttiin.

Minusta on hienoa, että festivaali haluaa jalkauttaa klassisen musiikin kaupungille, osaksi kaupunkikulttuuria. Cafe Sali on oiva festivaalikahvila tähän tarkoitukseen. Myös katusoittajien merkitys tässä asiassa on painava.

Kuten tarkkaavaiset lukijani ovat varmasti huomanneet, itse pidän ja nautin eniten jazz- ja klassisesta musiikista.

Mutta kummasta nautin enemmän? Tämä kysymys on toistunut mielessäni viimeisen kahden vuoden aikana aina konsertista poistuessani. Olen ollut aina jomman kumman puolella, kumpaisesta musiikkilajista sitten on ollut kyse.

Kumpaa musiikkilajia sitten arvostan enemmän? Tähänkin on vaikea vastata. Mutta, jos rehellisiä ollaan, taidan kallistua klassiseen musiikkiin.

Musiikin asiantuntijat ja eräs Sibelius Akatemian professori ovat osallistuneet debaattiin, jossa pohdittiin mikä musiikinlaji sivistää ihmistä enemmän. Arvostettu pianisti oli ehdottomasti sitä mieltä, että klassinen musiikki sivistää ihmistä eniten. Akatemiasta puolestaan tuohduttiin vastaamaan, että kuka pystyy ylipäätään vastaamaan kysymykseen.

Uskallan olla klassisen musiikin kannalla, mutta kyseessä on siis subjektiivinen näkemys. Jazz- ja klassisen musiikin konserttien jälkeen koen saaneeni erilaisia vaikuttimia ja elämyksiä. Mieleni lävitse on mennyt erilaisia tuntemuksia. Musiikin tulkitseminen on kuitenkin molemmissa tapauksissa juhlaa. Tämä viikko on siis yhtä juhlaa minulle ja sen saan kokea Raumalla.

Syksyn merkkejä

Sunnuntai 2.8.2009 - Paula Niittynen

Kaikki syksyn merkit ovat nyt ilmassa. Takapihaltamme alkavasta metsästä löysimme tämän kaunokaisen haperon. Metsä myös tuoksuu syksylle. Silmäni etsivät lisää sieniä innokkaasti. Mustikoita on vaikka kuinka montaa piirasta varten.

Alkysyksy on veikeää aikaa. Ilma on vielä lämmin, mutta väri- ja tuoksumaailma muuttuneet. Illat alkavat hämärtyä jo aiemmin ja tunnelmanluojiksi on ihanaa sytyttää kyntilöitä, sekä sisälle että ulos. Terassilla on ihanaa istua kynttilänvalossa huopaan kääriytyen.

Toinen varma alkavan syksyn merkki on Rauman Festivo.

Klassisen musiikin festivaali tarjoaa elokuun alussa 12 kamarimusiikkikonserttia ja 14 kansainvälisen tason esiintyjää sekä päivittäisiä katusoittoja ja kahvilamatineoita.

Myytävänä on myös festivaalin 25-vuotis historiikki. "Kirja on kiehtova kertomus idyllisen pikkukaupungin musiikkiviikon kasvusta ja kehityksestä, aidosta innostuksesta musiikkiin ja rakkaudesta Raumaan".

Itse tutkin tänä iltana tarkkaan mihin kaikkiin konsertteihin aion mennä kuuntelemaan ainutlaatuista kamarimusiikkia kaupungissamme. Sunnuntain päätöskonserttiin meillä jo onkin mieheni kanssa kutsu kutsuvieraraina.