Hidasta elämääsi

Maanantai 27.4.2009 - Paula Niittynen

Olen harrastanut tietämättäni nyt niin muodikasta hidasta muotia (slow design) 90-luvun alusta saakka. Sitä voi jo kutsua edelläkävijyydeksi.

Olen pääsääntöisesti valinnut laadukkaista materiaaleista valmistetun vaatteen opiskeluajoista saakka, eli pitkäikäisen ja ajattoman klassisen vaatteen, erityisesti takkia valitessa. Näin valitsen sekä uuden että kierrätysvaatteen.

Slow housingia olen aloittanut laajentamalla kotini terassille, mutta siitä kotikylpylästä vasta haaveilen. Kun asiasta mainitsen miehelleni, kuuluu vain murahdus ja hän on jo nurkan takana. Vaikka olen hyvä taivuttelija, tähän remonttiin ei lupaa taida herua hetkeen. Bose-järjestelmä tuntuu olevan hänelle kuin kirosana.

Slow travel on jo varsin tuttu termi perheellemme. Rentoutumiseen ja hoitoihin keskittyvä hyvinvointimatkailu on ollut se meidän valinta, myös aiemmassa elämässäni. ns. hoivamaatilalla olimme ensimmäisellä kahdenkeskisellä lomamatkallamme, kun K-V oli muutaman kuukauden ikäinen. Latasin akkuja mm. ratsastaen.

Hidas kaupunki on minulle kaupunkimaantieteiliänä unelmapaikka asua tai unelmatyö suunnitella: kävelykatuja ja puistoja, vähän melua ja liikennettä, rutkasti vieraanvaraisuutta ja hyvää naapurihenkeä. Ruokaostokset voi tehdä torilla, kivijalat ovat täynnä erikoisliikkeitä ja talot ovat rakennettu perinteisillä menetelmillä.Tällä hetkellä hitaiden kaupunkien maailman verkostoon kuuluu n. 30 kaupunkia.

Tässä näkisin Raumalle hyvän mahdollisuuden nousta maailmankartalle. Tämä on tavoittelemisen arvoinen titteli ja verkosto, johon kannattaa kuulua, ensimmäisenä suomalaisena. Asialla on sinänsä jo kiire, sillä

Heinäveden kunta ja Turku harkitsevat liittyvänsä ensimmäisenä Suomessa kansainväliseen slow city -paikkakuntien verkostoon.

Slow city -ajatus on syntynyt Italiassa vastaiskuna kiireiselle elämänmenolle ja tasapäistävälle globalisaatiolle. Se ei tarkoita kirjaimellisesti hitautta, vaan kietoutuu perinteiden, ympäristön ja paikallisuuden vaalimisen ympärille. Pelkkä julistautuminen slow cityksi ei riitä. Koko kunnan pitäisi ottaa ajatus omakseen.

Hitaat kaupungit pyrkivät kehittämään ei ainoastaan parhaita puoliaan vaan nimenomaan ainutlaatuisimpia puoliaan. Ei lähdetä siis tavoittelemaan sellaista, mihin taustaa ja edellytyksiä ei ole - eikä nopeita tuloksia ja muutoksia odottamalla. Kuten jo itse termikin kertoo, hitaan kaupungin tavoitteiden toteuttamiseen on tarkoitus sitoutua todella pitkällä aikavälillä.

Kun monet kaupungit apinoivat kiihkeästi muissa kaupungeissa toteutettuja uudistuksia, hidas kaupunki vahvistaa omia edellytyksiään panostamalla erityispiirteisiinsä.

Hitaat kaupungit uskovat, että juuri kaupunkien omaa kulttuuria, vahvuuksia ja kaikenlaista ainutlaatuisuutta korostamalla nostetaan asukkaiden elämisen laatua ja herätetään myös turistien mielenkiintoa. Tämä vaatii luonnollisesti oman kotiseudun tuntemusta laajasti, niin historiaa kuin nykypäivääkin. Pinnallinen suhde omaan asuinpaikkaan estää yhteenkuuluvuuden, osallisuuden ja viihtyvyyden syntymistä suhteessa omaan kotikaupunkiin. Tämä on yhä suurempi haaste maansisäisen sekä globaalin muuton yleistyttyä koko ajan.  

Slow vaikuttaa moneen kaupunkisuunnittelun osa-alueeseen

(julkaistu kuvaajan luvalla)

Ympäristösuunnittelussa pohditaan, mitä kuntalaisnäkökulmasta tarkoittaa hyvä elämä. Olennaista on kunnioittaa paikkakunnan omaleimaisuutta ja perinteitä. Tavoitteena on tilanne, jossa asukas voi sanoa: "Täällä on nautinnollista elää."

Oikea rakentaminen edistää liikkumista jalkaisin, pyörällä ja joukkoliikenteen avulla. Asuinalueiden kaavoittamisessa tuetaan erilaisten ihmisten luontevaa kohtaamista.

Paikallisen ruuan, käsityötaidon ja kulttuurin suosimisesta on tehtävä konkreettisia päätöksiä.

"Hitaan kaupungin" periaatteisiin kuuluu vieraanvaraisuus, joka on jotain muuta kuin kaupunkiin tulevan turistin rahastamista kaupallistetuilla palveluilla. Sympaattisuus ja empatia ovat ominaisuuksia, joita kaupungin imagoon kannattaa tavoitella. Olennaista on, että koko asujaimiston asennoituminen muuttuu pikkuhiljaa.

Hitaus ei aina ole hidasta. Joskus hidas toiminta johtaa nopeisiin tuloksiin. On myös mahdollista tehdä asioita nopeasti, mutta säilyttää hidas mielentila. On tärkeää opetella pysymään rauhallisena, sisältä hitaana, jopa yrittäessään töissä pysyä tiukassa aikataulussa tai kiirehtiessään lapsen viennissä päivähoitoon tai kouluun.

Slow City -ajattelu vain alleviivaa sitä, minkä pitäisi olla itsestään selvää: kaupunkiorganisaatio on olemassa ihmistä varten eikä päinvastoin.

Kaupunkisuunnittelussa voidaan suosia hitautta valitsemalla luonteva mittakaava ja kevyelle liikenteelle edullinen kaupunkirakenne tai tekniikat. Voidaan suunnitella aukioita, kapeita kujia, kiemurtelevia katuja, kaupunkitaidetta ja kauniita rakennuksia, jotka suorastaan pakottavat ohikulkijat hidastamaan tai pysähtymään.

Turvallinen ja leppoistettu ympäristö hidastaa

Julkisesta tilasta löytyvä taide on turvallisuuden merkki kaupungissa. Se ei ehkä korvaa keinoturvallisuutta ilmentäviä vartijoita ja valvontakameroita, mutta täydentää oivallisesti kaupunkikuvaa. Monet toteutuneet, kaupunkitilaan sijoittuvat taideprojektit muistuttanevat kaupunkilaisia siitä, että kaupunki on olemassa heitä varten, ja että juuri erilaiset leppoistavat tilat ja tilojen leppoistukset ovat hyvä osoitus tästä urbaanista jokamiehen oikeudesta.

Monella rintamalla on jo mietitty hiljaisia alueita ja hiljennettyjä urbaaneita vyöhykkeitä, mutta tulevaisuudessa ihmisten suhde ääniympäristöön (sound scape) on yhä merkittävämpi elämänlaadullinen haaste. Erityisiä hiljaisia tiloja esimerkiksi puutarhojen ja kirjastojen rinnalla ovat olleet kirkot.

Niiden ovet ovat monesti auki satunnaisillekin kävijöille. Hiljentyäkseen ihmisten ei välttämättä tarvitse vetäytyä pois kaupungista. Kirkollinen tila, enemmän tai vähemmän pyhäksi koettuna, saattaa tarjota hiljaisuuden saarekkeen keskellä kulutuksen merta esimerkiksi ostoskeskuksessa. Kirkkoarkkitehtuurin on ajateltu voivan tarjota ihmisille ainutkertaisia ja -laatuisia hiljaisuuden kokemuksia.