Hidasta elämääsi

Maanantai 27.4.2009 - Paula Niittynen

Olen harrastanut tietämättäni nyt niin muodikasta hidasta muotia (slow design) 90-luvun alusta saakka. Sitä voi jo kutsua edelläkävijyydeksi.

Olen pääsääntöisesti valinnut laadukkaista materiaaleista valmistetun vaatteen opiskeluajoista saakka, eli pitkäikäisen ja ajattoman klassisen vaatteen, erityisesti takkia valitessa. Näin valitsen sekä uuden että kierrätysvaatteen.

Slow housingia olen aloittanut laajentamalla kotini terassille, mutta siitä kotikylpylästä vasta haaveilen. Kun asiasta mainitsen miehelleni, kuuluu vain murahdus ja hän on jo nurkan takana. Vaikka olen hyvä taivuttelija, tähän remonttiin ei lupaa taida herua hetkeen. Bose-järjestelmä tuntuu olevan hänelle kuin kirosana.

Slow travel on jo varsin tuttu termi perheellemme. Rentoutumiseen ja hoitoihin keskittyvä hyvinvointimatkailu on ollut se meidän valinta, myös aiemmassa elämässäni. ns. hoivamaatilalla olimme ensimmäisellä kahdenkeskisellä lomamatkallamme, kun K-V oli muutaman kuukauden ikäinen. Latasin akkuja mm. ratsastaen.

Hidas kaupunki on minulle kaupunkimaantieteiliänä unelmapaikka asua tai unelmatyö suunnitella: kävelykatuja ja puistoja, vähän melua ja liikennettä, rutkasti vieraanvaraisuutta ja hyvää naapurihenkeä. Ruokaostokset voi tehdä torilla, kivijalat ovat täynnä erikoisliikkeitä ja talot ovat rakennettu perinteisillä menetelmillä.Tällä hetkellä hitaiden kaupunkien maailman verkostoon kuuluu n. 30 kaupunkia.

Tässä näkisin Raumalle hyvän mahdollisuuden nousta maailmankartalle. Tämä on tavoittelemisen arvoinen titteli ja verkosto, johon kannattaa kuulua, ensimmäisenä suomalaisena. Asialla on sinänsä jo kiire, sillä

Heinäveden kunta ja Turku harkitsevat liittyvänsä ensimmäisenä Suomessa kansainväliseen slow city -paikkakuntien verkostoon.

Slow city -ajatus on syntynyt Italiassa vastaiskuna kiireiselle elämänmenolle ja tasapäistävälle globalisaatiolle. Se ei tarkoita kirjaimellisesti hitautta, vaan kietoutuu perinteiden, ympäristön ja paikallisuuden vaalimisen ympärille. Pelkkä julistautuminen slow cityksi ei riitä. Koko kunnan pitäisi ottaa ajatus omakseen.

Hitaat kaupungit pyrkivät kehittämään ei ainoastaan parhaita puoliaan vaan nimenomaan ainutlaatuisimpia puoliaan. Ei lähdetä siis tavoittelemaan sellaista, mihin taustaa ja edellytyksiä ei ole - eikä nopeita tuloksia ja muutoksia odottamalla. Kuten jo itse termikin kertoo, hitaan kaupungin tavoitteiden toteuttamiseen on tarkoitus sitoutua todella pitkällä aikavälillä.

Kun monet kaupungit apinoivat kiihkeästi muissa kaupungeissa toteutettuja uudistuksia, hidas kaupunki vahvistaa omia edellytyksiään panostamalla erityispiirteisiinsä.

Hitaat kaupungit uskovat, että juuri kaupunkien omaa kulttuuria, vahvuuksia ja kaikenlaista ainutlaatuisuutta korostamalla nostetaan asukkaiden elämisen laatua ja herätetään myös turistien mielenkiintoa. Tämä vaatii luonnollisesti oman kotiseudun tuntemusta laajasti, niin historiaa kuin nykypäivääkin. Pinnallinen suhde omaan asuinpaikkaan estää yhteenkuuluvuuden, osallisuuden ja viihtyvyyden syntymistä suhteessa omaan kotikaupunkiin. Tämä on yhä suurempi haaste maansisäisen sekä globaalin muuton yleistyttyä koko ajan.  

Slow vaikuttaa moneen kaupunkisuunnittelun osa-alueeseen

 

(julkaistu kuvaajan luvalla)

Ympäristösuunnittelussa pohditaan, mitä kuntalaisnäkökulmasta tarkoittaa hyvä elämä. Olennaista on kunnioittaa paikkakunnan omaleimaisuutta ja perinteitä. Tavoitteena on tilanne, jossa asukas voi sanoa: "Täällä on nautinnollista elää."

Oikea rakentaminen edistää liikkumista jalkaisin, pyörällä ja joukkoliikenteen avulla. Asuinalueiden kaavoittamisessa tuetaan erilaisten ihmisten luontevaa kohtaamista.

Paikallisen ruuan, käsityötaidon ja kulttuurin suosimisesta on tehtävä konkreettisia päätöksiä.

"Hitaan kaupungin" periaatteisiin kuuluu vieraanvaraisuus, joka on jotain muuta kuin kaupunkiin tulevan turistin rahastamista kaupallistetuilla palveluilla. Sympaattisuus ja empatia ovat ominaisuuksia, joita kaupungin imagoon kannattaa tavoitella. Olennaista on, että koko asujaimiston asennoituminen muuttuu pikkuhiljaa.

Hitaus ei aina ole hidasta. Joskus hidas toiminta johtaa nopeisiin tuloksiin. On myös mahdollista tehdä asioita nopeasti, mutta säilyttää hidas mielentila. On tärkeää opetella pysymään rauhallisena, sisältä hitaana, jopa yrittäessään töissä pysyä tiukassa aikataulussa tai kiirehtiessään lapsen viennissä päivähoitoon tai kouluun.

Slow City -ajattelu vain alleviivaa sitä, minkä pitäisi olla itsestään selvää: kaupunkiorganisaatio on olemassa ihmistä varten eikä päinvastoin.

Kaupunkisuunnittelussa voidaan suosia hitautta valitsemalla luonteva mittakaava ja kevyelle liikenteelle edullinen kaupunkirakenne tai tekniikat. Voidaan suunnitella aukioita, kapeita kujia, kiemurtelevia katuja, kaupunkitaidetta ja kauniita rakennuksia, jotka suorastaan pakottavat ohikulkijat hidastamaan tai pysähtymään.

 

Turvallinen ja leppoistettu ympäristö hidastaa

Julkisesta tilasta löytyvä taide on turvallisuuden merkki kaupungissa. Se ei ehkä korvaa keinoturvallisuutta ilmentäviä vartijoita ja valvontakameroita, mutta täydentää oivallisesti kaupunkikuvaa. Monet toteutuneet, kaupunkitilaan sijoittuvat taideprojektit muistuttanevat kaupunkilaisia siitä, että kaupunki on olemassa heitä varten, ja että juuri erilaiset leppoistavat tilat ja tilojen leppoistukset ovat hyvä osoitus tästä urbaanista jokamiehen oikeudesta.

Monella rintamalla on jo mietitty hiljaisia alueita ja hiljennettyjä urbaaneita vyöhykkeitä, mutta tulevaisuudessa ihmisten suhde ääniympäristöön (sound scape) on yhä merkittävämpi elämänlaadullinen haaste. Erityisiä hiljaisia tiloja esimerkiksi puutarhojen ja kirjastojen rinnalla ovat olleet kirkot.

Niiden ovet ovat monesti auki satunnaisillekin kävijöille. Hiljentyäkseen ihmisten ei välttämättä tarvitse vetäytyä pois kaupungista. Kirkollinen tila, enemmän tai vähemmän pyhäksi koettuna, saattaa tarjota hiljaisuuden saarekkeen keskellä kulutuksen merta esimerkiksi ostoskeskuksessa. Kirkkoarkkitehtuurin on ajateltu voivan tarjota ihmisille ainutkertaisia ja -laatuisia hiljaisuuden kokemuksia.

Monien tekojen viikonloppu

Sunnuntai 26.4.2009 - Paula Niittynen

Tänä viikonloppuna olen saanut aikaiseksi niin paljon, että päätin laittaa pelkän kuvakollaasin blogiin. Täytyy myöntää, että ahkeruudesta ja fyysisestä työstä tulee hyvä mieli. Olen tehnyt muutakin kuin shoppaillut kaupungilla, kuten esimerkiksi pessyt takaterassin, suihkulähteen, haravoinut pihan, pessyt saunan ja ikkunat.

Lähdin lauantai aamuna ostoskierrokselle uusi mustavalkoruutuinen hattu päässä.

 

 

 

 

 

 

 

K-V:n uudet kevät vaatteet.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusissa valkoisissa paidoissani on paljon yksityiskohtia etumuksessa, taskuissa ja toisessa on kalvosinnapit. Helmiäisenväriset, mutta mattaiset helmet olivat ihana löytö.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tästä mustasta lierihatusta olen ylpeä. Se ei ole tavallisen lierihatun mallinen, vaan lieriosa on on tavallista leveämpi ja päällisosa korkeampi. Hattu sopii ihanasti avajaisiin puvun kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Welcome Spring 2009!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastavaloon otettu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Pölkky-nainen" 

 

Syntisen kauniit

Torstai 23.4.2009 - Paula Niittynen

Näiden ohi en voinut kävellä. Varsinkin kun ne olivat -50 % alennuksessa.

Punainen kiiltonahkatakki oli juuri minun näköiseni. Takissa on kauniit kaulukset, jotka kuvassa eivät näy.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustissa kiiltanahkaisissa saappaissa on kauniit soljet.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sain työkaverilta lainaksi huippu laadukkaan ruotsinkielisen Plaza lehden. Lehti oli täynnä upeita kuvia. Tässä lehden paras postaus.

Kuva on sykähdyttävän tyylikäs ja kaunis. Taidan huomenna kopioida tyyliä, uudet saappaat jalassa. No, housut tai hameen laitan päälleni :)

Ennakointi

Keskiviikko 22.4.2009 - Paula Niittynen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syötön vasta irrotessa olen jo puolessävälissä pesiä.

Maskuliinisuutta ilmassa

Tiistai 21.4.2009 - Paula Niittynen

Minulle sanottiin tänään töissä, että hiukseni tuoksuvat maskuliinisille. Tosiaan, uusi shampooni voisi olla miesten sarjasta. Mutta tuoksu oli meidän molempien mielestä todella hyvä.

Sain siitä idean. Kävin ennen illan jazz-keikkaa suihkussa ja pesin itseni Lóccitanen miesten vartalogeelillä ja laitoin mieheni Chanellin stikkiä. Älyttömän raikas ja freesi fiilis tuli!! Suosittelen kaikille rohkeille ja kokeilunhaluisille.

Koko perhe lähti jazzkeikalle Andy Emler Trioa kuuntelemaan. Keikka oli todella nautittavaa kuunneltavaa. Pikku herra sai täydet pisteet. Hän jaksoi kuunnella kokonaisen tunnin suht modernia ranskalaista improa.

Trion musiikki oli mielestäni todella samantyyppistä, kuin ruotsalaisen Peter Johannessonin Sixtusen. Tätä kokoonpanoa kuulin Stockholm Jazzissa v. 2003. Lähinnä vertaan pianon sooloa. Sixtus on isompi kokoonpano foneineen jne.

Keikan päätteeksi herranen pääsi lähipuistoon leikkimään, kuten hänelle oli ennalta luvattu.

Kassia kantava mies

Lauantai 18.4.2009 - Paula Niittynen

Hyvän ystäväni Erjan tapaaminen oli piristävä vaihtoehto lauantai päivälle.

Kuva on tärähtänyt, mutta kuvattava on tällä hetkellä terävä kuin veitsi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupungilta päätin ostaa miehelleni siistin, mutta nuorekkaan työkassin. Eihän pastori voi kulkea mainoskassi olallaan tehtäviinsä, eihän?

 

 

 

 

 

Rouvalle valkoinen Björn Borgin lompakko, kiitos.

Aiheita iloon

Perjantai 17.4.2009 - Paula Niittynen

Tänään on minulla monta syytä iloon. Kaikkeen voin olla tyytyväinen. Mieheni palkitsi minut viemällä syömään Vanhaan Nyypäriin.

Kotiin tullessamme huomasin pihallemme puhjenneet ensimmäiset krookukset. Kukista sain aimo annoksen kevätmieltä kylmyydestä huolimatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voi tätä onnea

Tiistai 14.4.2009 - Paula Niittynen

"Kel onni on, sen kätkeköön."

Tätä vanhaa ohjenuoraa kannattaisi minun noudattaa, sen olen monesti oppinut jälkikäteen. Mutta minkäs teen luonteelleni. En tässäkään asiassa ole tyypillinen suomalainen.

Tunnen itseni varsin onnekkaaksi. En pelkästään näiden ihanien uusien kevätkenkien takia. Löysin tänään viininpunaiset second hand -liikkeestä. Ne olivat täysin käyttämättömät. Eivät juurikaan kalpene vieressä oleville mustille, jotka ostin kaksi viikkoa sitten Stockmannilta.

Matalakantaisia kenkiä en ole käyttänyt lukion jälkeen. Kun tepastelen näiden kenkien kanssa, tuntuu maa olevan liian lähellä ja kävely on ankkamaista. Kaikkea se muoti teettää jopa minussa, vaikka muotia en kopioi yksyhteen.

Paljastuksia osa II

Maanantai 13.4.2009 - Paula Niittynen

Mietin hetken, uskallanko paljastaa tekoni teille. Mieheni oli sitä mieltä, että kaikki lukijani hylkäävät blogini, jos kerron.

Minun teki mieleni jotain hyvää, suklaataa lukuunottamatta. Vilkaisin nopeasti jääkaapin sisällön ja sain ahaaelämyksen. Kaadoin kuppiin puoleenväliin mansikkajugurttia, toiseen faasiin mämmiä ja päällimmäiseksi kerrokseksi vaniliakastiketta. Ymmärrätte varmaan, että valokuvaa en uskaltanut ottaa...

Mutta uskokaa tai älkää, hyvää oli!

Kukkoilua

Lauantai 11.4.2009 - Paula Niittynen

 

Kukko oli hypännyt pääsiäispöytäämme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pieni herra leipoi äitin kanssa suklaamuffinsseja. Koristelu oli tarkkaa puuhaa.

 

 

Pääsiäisperinteeni

Perjantai 10.4.2009 - Paula Niittynen

Minulla ei ole montakaan pääsiäiseen liittyvää perinnettä, vaikka meille ortodokseille pääsiäinen on kirkkovuoden suurin juhla.

Pääsiäispyhät ovat käytännössä minulle lähinnä hyvän ruoan nauttimista klassisen musiikin rauhoittamana. Rauhalliseen yhteisoloon kuuluu myös pitkät kävelyretket perheeni kanssa. Usein olemme käyneet automatkalla Turussa, mutta koska olemme sinne vappuna menossa, pysyttelemme lähiseuduilla.

Tämän pääsiäisaamiaisen olen valmistanut viimeiset yhdeksän vuotta.

Kananmunan puolikkaisiin tulee ihana tahna päälle, jossa on valkosipulituorejuustoa, raejuustoa,  punasipulia, ruohosipulia, mätiä ja sitruunaa. Kananmunat asetellaan rucolapedille.

 

 

 

 

Iltapäivällä pitkän kävelylenkin päätteeksi istahdimme pääsiäislounaalle.

Olin valmistanut yrttikaritsan paistia. Sen kanssa oli sahramiperunoira ja sitruunamelissalla maustettua raikasta kastiketta.

Ei keltainen pääsiäinen

Torstai 9.4.2009 - Paula Niittynen

Väririkasta pääsiäistä kaikille.

 

Keltaista meillä ei ole kuin ripaus, en pidä pääsiäisen keltaisesta. Omat pääsiäisvärini ovat vihreä ja valkoinen.

Bed time stories

Maanantai 6.4.2009 - Paula Niittynen

Mieheni vanhemmat olivat lomamatkalla Eestissä. Saimme tuliaisiksi kauniit shampanjan väriset satiiniset sänkyvaatteet. Shampanjasta on tullut yksi lempiväreistäni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Työkaverini toi minulle tänään Akateemisesta ostetun Vintage fashion kirjan. Luin kirjan nopeasti läpi. Kuvien katseleminen oli nautinnollista.

 

 

 

 

 

 

 

Tämä satiininen 30-luvun iltapuku on juuri sellainen kuin haluaisin itselleni. Minulla on yksi ranskalainen samanmallinen iltapuku, mutta se ei ole noin ohutta kangasta. Värinä tietenkin shampanja olisi täydellinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

60-luvun muoti on myös mieleeni. Kirjassa oli mm. tämä graafinen kotelomekko.

Maailmankatsomus

Sunnuntai 5.4.2009 - Paula Niittynen

 

Näen maailman väreissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näen myös sen harmaat sävyt.

Elämäni kaunein takki

Lauantai 4.4.2009 - Paula Niittynen

Voitteko kuvitella, tein jälleen elämäni parhaimmat löydöt second hand -liikkeestä. Tällä kertaa löysin kaikkein kauneimman takkini mitä ikinä olen omistanut! Mutta paljastan sen vasta blogin lopussa, malttakaa vielä hetki. Ensin esittelen muut tämän päiväiset löytöni.

Valkoinen ulkoilutakki on paksua puuvillaa. Takin selässä ja toisessa hihassa on kaunis helmikoristelu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustassa ulkoilutakissa on neuloshihat ja tikkitakkimainen etumus sekä huppu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustassa nahkatakissa on kauniit valkoiset yksityiskohdat taskuissa ja nappirivistössä. Mustavalkoinen hame on ohutta materiaalia, jossa on vyötäröllä musta satiininauha.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Limenvärinen silkkinen retrohuivi on pirteä näin keväällä. Huivin kanssa sopii valkoinen laukku, jossa on kristalli- ja kultahelmiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä ruskeat avokkaat olivat täysin käyttämättömät. Pidin erityisesti takimmaisten kenkien hapsuyksityiskohdasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

K-V sai aivan ihanan ruskean samettilakin ja takin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä se nyt sitten on: kaunein takki mitä olen päälläni koskaan pitänyt. Vaalean ruskea ruotsalainen villakangastakki näyttä olevan täysin pitämätön. Voitteko kuvitella?! Karvakauluksia ei saa irti, joten laitan sen odottamaan ensi talvea.

Olen tällaisen kaunistuksen nähnyt kerran ystävälläni Atlantti-seuran pääihteerillä. Hänen kauluksensa tosin olivat aidot.

 

 

 

 

 

 

 

 

Takissa on kauniit yksityiskohdat, kultabeiget napit ja solki. Taidan ensi yönä nukkua takki päällä...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

- - - - - - -

 

Ilta jatkui paahdetulla kuhalla, joka tarjoiltiin freesatulla salaattipedillä.

 

Jaksaa yllättää

Perjantai 3.4.2009 - Paula Niittynen

Nämä herkut odottivat minua pöytään katettuna, kun saavuin viikonloppua viettämään kotiini hetki sitten.

Mieheni osaa yllättää uudestaan ja uudestaan positiivisella tavalla.

Ensimmäinen kommenttini sisäänastuessani tosin oli, että "et sitten vieläkään ole parturiin mennyt!" Mutta kun näin pöydän antimet, harmitukseni laantui oitis.

 

Mieheni oli valmistanut pororullia. Rieskan sisään hän oli laittanut kevytmajoneesia, poronliha- ja punasipulisilppua. Salaatissa oli fetaa ja aurinkokuivattuatomaattia. Kaiken kruunasi ihanan raikas smoothie-jälkiruoka.

 

 

Jälkiruoan ei aina tarvitse olla lihottavaa rasvaista. Tämä vitamiinipommi toimii oikein hyvin.

Avonainen vaatekaappi

Torstai 2.4.2009 - Paula Niittynen

Lähdin aamulla kauhealla kiireellä töihin. En selvästikään tavastani poiketen ollut miettinyt yhtään mitä olin päälleni laittanut. Pari tuntia tuskailin oloani. Tajusin, että mitkä rätit olin kaapistani onkinut päälleni. Selasin erään vaateliikkeen uutta kevätkuvastoa ja päätin siltä istumalta mennä ostamaan itselleni pikaisesti uuden puvuston.

 

Tämän ihanan shampanjan värisen satiinijakkupuvun kanssa marssin takaisin. Kummasti olo keveni. Pukuun kuuluu takki, housut ja hame.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt vaatekaappini on taas järjestyksessä. Kaiteelta hävisi vaateröykkiö.