Mielipaikkani

Lauantai 31.1.2009 - Paula Niittynen

Sain Katja Tanskaselta hauskan haasteen. Kiva, että haaste tuli minullekin.

Minun kuvani on otettu Turun Katariinanlaakson rantakallioilta syyskuun 2005 alussa, kahta päivää ennen laskettua aikaa.

Lähdimme kyseisenä päivänä piknikille luonnonkauniiseen paikkaan. Sää helli sinä syksynä pitkään. Kalliot sijaitsevat luonnonsuojelualueella ja huipulle oli aika matka kiivetä. Mieheni alkoi epäilemään jossain vaiheessa, että kohta tulee kiire synnyttämään. Sain kuitenkin nauttia kaikessa rauhassa sekä meren kimalluksesta, eväistäni kuin auringon lämmöstä.

Luokittelen tämän paikan mielipaikakseni. Asuin vuonna 2000 Katariinanlaakson vieressä. Kiipesin silloin usein mielipaikkaani rentoutumaan ja mietiskelemään.

Olen tutkinut gradussani paikkaidentiteettiä. Tässä ote gradustani:

"Kun fyysisiin elementteihin alkaa kiinnittyä myönteisiä tai kielteisiä tunteita ja muistoja, nämä kohteet saavat tunnepitoista sisältöä ja niistä muodostuu ihmisille henkilökohtaisia identitettisymboleita. Paikkojen avulla ihminen voi säädellä tunnetilojaan tai tuottaa itselleen jatkuvuuden tai turvallisuuden elämyksiä eli ympäristöstä poimitut kiinnepaikat toimivat tunnetilojen säätelyssä. Myönteisiä tunteita tuovat paikat, mielipaikat, auttavat stressistä elpymisestä ja itsetunnon ja minuuden ylläpidossa."

Totuus on se, että oikea kuva olisi esittänyt teologiopiskelija ystäväämme boxereissa, joka kokeili mieheni lipereitä kaulaansa. Kuva olisi ollut erittäin viihdyttävä, mutta uskon, että ei julkaisukelpoinen monessa mielessä. Nyt valitsin neljännen kansion vinoon laskien.

Laitan haasteen eteenpäin vain Saralle. Moni muu blogisti, joita seuraan, on jo saanut haasteen.

Haluan esittää kaikille lukijoilleni haasteen. Ehdottakaa minulle kaikki blogeja lukevat kaksi/kolme blogia, joista uskotte minun kiinnostuvan. Minua kiinnostavat sisustamiseen, tyyliin, musiikkiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun virittäytyneet blogit.

Salaisia nautintoja

Perjantai 30.1.2009 - Paula Niittynen

Nautinnollista viikonloppua kaikille!!

Meidän perjantai-ilta alkoi herkutellen porkkanakakkua. Se on salainen paheeni... Arvaatte varmaan kenen isoin pala oli.

Rohkeus onnistua

Torstai 29.1.2009 - Paula Niittynen

Lainaan hyvän ystäväni, entisen kollegani isän, filosofi-teologi Torsti Lehtisen aforismia:

”Parempi epäonnistua siinä, missä haluaa onnistua, kuin onnistua yhdentekevässä.”
Torsti Lehtinen

Tätä elämännuoraa olen itsekin noudattanut, tietämättäni.

Uraäidin sunnuntai

Sunnuntai 25.1.2009 - Paula Niittynen

Herättyäni aamulla laitoin ensimmäisenä pyykkikoneen päälle. Eilisen jälkeen neljäs koneellinen menossa. Kuivausrummusta viikkaan vaatteet pinoon. Siirryn keittiöön siivoamaan astiat tiskikoneeseen peseytymään. Sängyn petaaminen, lelut pois olohuoneesta, tavarat paikoilleen. Inhoan epäsiisteyttä omassa kodissani. Erityisesti sunnuntaina asunnon pitää olla järjestyksessä, niin ja muutoinkin.

Puen lapselleni ulkovaatteet päälle ja samaan aikaan itselleni lämmintä ylle. Reipas kävely ulkoilmassa on pakko taivaltaa, vaikka kurkkua karhistaa ja nenä vuotaa.

Kello käy jo kohta puoltapäivää. Kiirehdin ulkoa takaisin keittiöön ruokaa laittamaan perheelleni. Tänään on vuorossa lasagnea. Mehukas pastapaistos ei synny hetkessä. Samalla pelaan muistikorttipeliä poikani kanssa ja mietin mitä pakollista tehtävää on vielä tänään tehtävänä. Yksi pyykkikoneellinen on vielä pestävä. Silityspinoa en edes uskalla miettiä. Asunto on imuroimatta.

x x x x x x x x

Tämän päivän länskärin kolumnissa toimittaja Kangas kirjoitti lastenhoidosta ja uraäitiydestä. Kirjoituksessa kerrotiin aluksi, kuinka TV 1:n aamu-tv:ssä eräs kotiäiti puolusti lasten kotihoitoa. Päiväkotijärjestelmää hän vertasi natsi-Saksaan, jossa lapset pelastettiin järjestelmän huomaan etteivät vanhemmat pääsisi pilaamaan heitä.

Toimittaja Kangas kirjoittaa kolumninsa lopussa, että "sana uraäiti sisältää negatiivisen arvolatauksen. Uraäitihän ei ole äiti ensinkään vaan pelottava, kylmäkiskoinen supersuorittaja, jolle työ menee perheen edelle." Tämä valitettava stereotypiä saa minut raivon partaalle ja niskavillat nousemaan.

x x x x x x x

Olen halunnut jo kauan kirjoittaa äitiydestä ja sen myyteistä, paineista ja odotuksista sekä yhteiskunnan asettamista ristiriitaisista vaateista. (Olen kaksi hyvin mielenkiintoista lehtiartikkelia säästänyt kirjoittamista varten, mutta enpä tähän hätään löydä niitä.)

Lähden tätä isoa kokonaisuutta purkamaan siitä päästä, että kasvatustieteilijät ovat innokkaita väittelemään puolesta ja vastaan päiväkotikasvatuksesta ja sen aloittamisesta eri ikäisenä. Tämän lisäksi on suuri joukko kotipsykologeja, jotka luulevat tietävänsä kaiken kasvatuksesta, varsinkin muiden lasten kohdalla. Siihen joukkoon kuuluu paljon ns. luomuäitejä. Maailma on heillä kovin mustavalkoinen. He määrittelevät miltä äidin pitää näyttää ulkoisesti, miltä kuulostaa, mitä harrastaa lasten kanssa ja erityisesti minkälaiset elämän arvot pitää olla.

Itse katson tätä suurta härdelliä yläpuolelta. Näen yhteiskunnan antamat mahdollisuudet tehdä omat valinnat. Kuka haluaa kasvattaa lastaan kotonaan mahdollisimman pitkään, tehköön niin ja yhteiskunta on antanut siihen mahdollisuuden. Kenellä ei ole työnsä suhteen suuria odotuksia ja annettavaa työelämälle, kasvattakoon lapsensa kotonaan niin kauan kuin katsoo tarpeelliseksi.

Sitten on suuri joukko äitejä, joilla olisi ehkä ampitioita edetä urallaan ja tehdä uraauurtavia asioita työelämässään, mutta eivät uskalla "kovettua" ja tehdä unelmaansa todeksi. Heille on tärkeämpää yhteiskunnan hyväksyntä, äitiyden myytit ovat heillä ristiriidassa omien unelmiensa kanssa. He hautaavat unelmansa ja kapinoivat sisimmissään. Naisjohtajuutta ja sen vaatimuksia olen pohtinut eräässä länskärin uutisjutun kommentissani.

Sitten on ryhmä naisia, jotka kokevat, että heillä on paljon annettavaa yhteiskunnalle työpanoksena, poliittisissa riennoissa, kulttuurin tuottamisessa jne. He ovat aina tottuneet tekemään monia asioita yhtä aikaa ja olemaan liikkeessä. He ovat organisoinnin ammattilaisia. Heille Maslow`n tarvehierarkian ylimmälle portaalle eli itsensä toteuttamiseen palaaminen pikaisesti on itsestään selvyys. Heille työ ei ehkä ole työtehtävän suorittamista sinällään vaan pikemminkin merkityksellisiin asioihin vaikuttamista.

x x x x x x x

Lastenhoitoon ilmestyy Suomessa koko ajan uusia ohjeita ja suosituksia. Kun niitä vertaa esimerkiksi eurooppalaisiin suosituksiin, ovat ne kuin yö ja päivä. Vaatimusten viidakossa eläminen vaatii äidiltä lähdekritiikkiä ja vahvaa itsetuntoa. Samaan aikaan imetyssuositus lienee yhden vuoden ikään saakka, kun työnantaja jo odottaa sinun täysipainoista panostasi talouden kiristyvässä ilmapiirissä. Tällä hetkellä moni ei välttämättä uskalla pitää aiotun pituista äitiyslomaa peläten irtisanomista.

Aina päätös työelämään palaamisen ajankohdasta ei ole itsestä kiinni. Monilla pääkaupunkiseudun perheillä on yhä suurempia asuntovelkoja ja siten myös yhä suurempia asuntoja maksettavanaan. Tämäkin asia on jokaisen oma päätös.

x x x x x x x

Uskon vahvasti siihen, että ne mustamaalaajat ja syyttelijät, jotka ns. uraäitejä vahtaavat kyläpoliisin tavoin, ovat niitä, joiden oma unema jäi saavuttamatta, ehkä myös tällä ex-kampaaja/kotiäiti Mikkosella.... He ihailevat salaa työssään menestyviä äitejä, mutta antavat muille ymmärtää defenssin tavoin kuinka tuomittavaa se on. Kyläpoliiseihin kuuluvat myös eri sukupolven edustajat, joilla ei tällaisia erilaisia vaihtoehtoja ole ollut valittavanaan. Kaikilla ei ole myös vahvuutta tehdä elämästään sellaisen kuin itse haluavat, vaan sulautuvat mieluummin enemmistön hyväksyntään. Rohkeutta pelätään kaikin tavoin. Erilaisuus on pahasta, mitä pienempi kaupunki, sitä enemmän paine kasautuu.

Mielestäni oleellisinta on oman valinnan vapaus tehdä omat ratkaisunsa elämässään. Jokainen tietää mikä on parasta omassa perheessä kokonaisuudessaan. Päiväkodeissakin on tänä päivänä valinnanvaraa ja pedagogisissa suuntautumisissa/koulukunnissa. Muiden ihmisten valintojen kritisoiminen ei ole sitä minun kaipaamaani yhteisöllisyyttä, jossa ollaan kiinnostuneita aidosti kanssaihmisistä - se on huonotapaisuutta, tyhjyyden täyttämistä omassa elämässään.

x x x x x x x

Leikkaamassani lehtileikkeessä Anu Saagim ja Saimi Hoyer pohtivat kummissaan, kuinka monet naiset muuttuvat silmissä saadessaan lapsen. Heidän mukaansa he tulevat kuin hulluiksi ja on sairasta keskittyä vain perheeseen. Itsestään ei enää väliteta ulkoisesti. Ulkomaailman kontakteilla ja sivistyksellä ei ole enää merkitystä. Olisin halunnut kommentoida juttua, mutta en valitettavasti muista pitkästä haastattelusta kaikkea. Tämä voimakaksikko kutsuu itseään ylpeänä "pahis äideiksi". Haluan tähän vain sanoa, että tiedän monen avioeron lasten ollessa pieniä johtuneen siitä, että mies ei enää tuntenut vaimoaan. Mitään yhteistä ei enää ollut, lapsia lukuunottamatta. Äiti oli vain keskittynyt kirjaimellisesti lapseensa/lapsiinsa.

Toisessa leikkaamassani lehtijutussa puhuttiin luomuäitiydestä. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman luonnonmukaisesti, synnytyksestä lähtien. Mielestäni kaikki hyväkin muuttuu liian pitkälle vietynä negatiiviseksi ja vastenmieliseksi. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. terveysterrorismi, joka näyttäytyy nyky-yhteiskunnassa kuolemanpelolta ja ikuisen elämän tavoittelulta. Toisena ryhmänä ovat kiihkouskovaiset. Nerouden ja sairauden raja on häilyvää. Olen nähnyt kahdesti läheltä tällaista väkivaltaa.

x x x x x x x

Uskallan väittää, että kaikki miehet eivät selviäisi näistä ristiriitaisista odotuksista kadottamatta omaa itseään.

Haluan päättää tämän pohdinnan kertomalla, että oma valintani on tilata viikkosiivous kotiini mahdollisimman pian. Näin ovat tehneet kanssasisareni jo tovin entisissä naapurustoissani. Laitoin Aretha Franklinin soimaan ja nostin jalat sohvalle. Eläköön valinnanvapaus!!

Uusi vaatekerta löytyi lähempää kuin piti

Lauantai 24.1.2009 - Paula Niittynen

Tähän piti tulla Tukholman matkakertomus. Ei kuitenkaan tule, koska siitä tulisi varsin tylsä ja melankolinen. Kamera oli mukana, mutta kuvia ei huvittanut ottaa.

Jospa tästä oppisi, että liikoja ei kannata suunnitella ennen matkaa. Mieheni oli hieman kuumeinen matkan aikana ja itselläni alkoi orastava flunssa. Tukholman ostoskierros typistyi tunnin mittaiseen Östermalmin pikavisiittiin eräässä leluliikkeessä ja kahvilassa.

Joskus uuden vaatekerran löytää lähempää kuin uskookaan.

Tällaisen pitkän valkoisen villakangastakin löysin tänään Raumalta. Ruskea-kuparinen Guessin huivi löytyi Helsingin lautalta.

Poikani sai luonnollisesti omat tuliaisensa. Pehmeät paketit eivät edelleenkään kiinnostaneet häntä, koska pussin pohjalta pilkotti kiinnostavampia kovia paketteja.

Ihastuin toisessa raumalaisessa liikkeessä tähän punaiseen Bandoleran röyhelöpaitaan. Kaulus on kivasti pystyssä.

Samasta liikkeestä löytyi ruskean-kuparinen pitsireunainen Jus D´Orangen hame ja Oúi:n tryffelin ruskea pusero. Kaikki löytämäni vaatteet olivat -70% alennuksessa.

Vaatteissa ei ole muuta vikaa, kuin se että ne ovat uusia. Olisin halunnut löytää upeita luomuksia toisen käden liikkeistä. Hornsgatan olisi ollut hyvä kohde tällaisille löydöille. Samalla kadulla olisi ollut myös Efva Attlingin design liike.

Hyvä syy mennä pian uudelleen Tukholmaan!

Aika jättää lapsellisuudet syrjään

Tiistai 20.1.2009 - Paula Niittynen

Obaman virkaanastujaispuhe teki minuun suuren vakutuksen. Se ei ollut perinteinen uuden presidentin puhe, vaan se oli suuren puheenpitäjän, muutosagentin puhe. Retoriikka ja tunteenomainen vaikuttaminen olivat balanssissa.

• Aika jättää lapsellisuudet syrjään

Lause ja ajatus tekivät minuun vaikutuksen ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

- - - -

Hänen puhetyylissään olisi suomalaisilla paljon opeteltavaa. Suomalaiset opetetaan nöyriksi ja vähäeleisiksi. Meidät kasvatetaan siten, ettei itsestään ja maastaan saa tehdä numeroa. Pieni on kaunista, ajatellaan.

Näin ei kuitenkaan maailmalla pärjää. Kukaan ei kiinnostu sinusta, puheistasi, tuotteistasi ja maastasi, jos et pidä hyvällä itsetunnolla suurieleisesti meteliä itsestäsi. Esimerkiksi Kiinassa jos yritysviestinnän yhteydessä et pidä suurta showta, kukaan ei tule paikalle, eikä sinusta kirjoiteta = yrityksesi ei ole olemassa.

Laulunopettaja saapui taloon

Maanantai 19.1.2009 - Paula Niittynen

En liioittele yhtään sanomalla olevani onnellinen. Lauluyhtyeeni sen tekee. Ja luottamuksen osoittaminen minulle.

Kipparimme kysyi eilen minulta, että miltä minusta tuntuisi laulaa soolona yhdessä tulevan levymme kappalessa. Oho, oli ensimmäinen reaktioni. En ollut yhtään luottanut olevani valmis siihen, vaikka se salainen haaveeni olikin. Kysymys tuntui hyvältä ja lupasin testata ja kokeilla sooloa.

Tänä iltana Terhi saapui kotiini nuotit kainalossaan. Hän halusi opettaa minulle sovittamansa En etsi valtaa loistoa -kappaleen oikean rytmin.

Sitä ennen hän halusi kuitenkin yllättäen kuulla minun soittavan huilulla kappaleen. Hänellä oli siis taka-ajatuksena kuulla myös soittoani. Naurahdin hänen "kelmiyttään", mutta soittaminen tuntui sekin ihan kivalta.

Pääsin kappaleeni rytmistä pian kiinni yhdessä laulaen. Seuraavaksi oli vuorossa soolona laulaminen Terhille. Vedin henkeä ja annoin mennä.

Kun kappale loppui, Terhi tuli luokseni ja hymyili. Se oli hyväksynnän merkki ja osoitus siitä, että hyvin se meni ja tulee menemään. Hän osoitti tiettyä kohtaa nuoteissa ja sanoi, että anna palaa vain.

Punamusta päivä

Lauantai 17.1.2009 - Paula Niittynen

Tällaisen ihastuttavan punaisen grafiikkataulun löysin Taidelainaamosta ja ripustin omalle seinälleni.

Se on Riitta Lehto-Toivasen Valoon puettuna.

Taustalla soi The five corners quintetin uusin levy Hot corner.

Levy ja taulu sopivat asuntomme tunnelmaan, punaisen tulinen ja lämmin hehku.

Vaihdoin sohvatyynyt samaan teemaan. Ostin Tammisalon asuntooni aikoinani mustan ja punaisen nahkatyynyn. Tämä taulu olisi sopinut erityisen hyvin sinnekin. Olohuoneen yksi seinä oli punainen ja sen edessä oli valkoinen sohva, jossa nahkatyynyt olivat.

Ruokailu jatkui punamustalla teemalla.  

Oman paikan löytäminen

Torstai 15.1.2009 - Paula Niittynen

Mitäpä sitä kiertelemään ja kaartelemaan. Nyt on aihetta hymyyn ja voitonriemuiseen virnistykseen.

Aamulla soi puhelin. Lähdin haastatteluun miltein siltä istumalta. Neuvottelu oli tuloksekas ja huomenna aloitan uudessa positiossa. Mutta en ihan missä tahansa. Astun jälleen kerran oman alansa lippulaivaan. Tällä kertaa luovaan bisnekseen. On hienoa mennä oman näköiseen toimistoon ja työhön. 

Katseeni on ollut kokoajan eteenpäin ja se on vastakin. Vain taivas on rajana. Luovuudella lama voitetaan.

Haluan antaa oman esimerkkini kautta kaikille paikkaansa etsiville toivoa. Kova työ palkitaan. Motivoitunut huomataan ja aina on jossain paikka osaavalle. Muutenkin haluan antaa toivoa maailmaan, eksynyt löytää tiensä oikeille raiteille.

Asiantuntijuus - Mitä se on?

Keskiviikko 14.1.2009 - Paula Niittynen

Joku tietää aina enemmän asiasta kuin toinen

- - - - - - -

Tänä iltana lähdin toivoa täynnä Impromptumin ekoihin lauluharkkoihin joulutauon jälkeen. Elämä on kuitenkin arvaamaton ja laulamisen sijaan istuimme kädet poskella ihmetellen asiaa. Illan aikana ilmaantui useampi asia, jotka saattavat vaikuttaa tulevaksi syksyksi kaavailtuun levyn äänittämiseen.

Juuri nyt levyn äänittäminen ei ole päällimmäisin murheeni. Lauloimme harjoitusten lopuksi Valon Hymnin. Tässä ote laulusta:

"Hän parantaa

hän lohduttaa

Kristuksen luona on

valon maa"

Sparraava Helsingin matka

Lauantai 10.1.2009 - Paula Niittynen

Kello soi 4.45. Istun kuuden bussiin vielä unihiekat silmillä. Nukahdan heti linja-auton moottorin hyrinään.

Herään linja-auton ajaessa tyynesti Turun rautatieaseman ohitse. Sus siunatkoon, ryntään kuskin luo kompuroiden. Sanon hädissäni, että tämän yhteyden piti olla bussi-juna yhteys Helsinkiin. Minulla on junalippu seuraavaan Helsingin yhteyteen.

Nuori bussikuski ottaa hädissään paperilapun käteensä ja tutkii printtiä. Anteeksi, sanoo hän pahoillaan. Kyllähän tämän juna-asemalle piti mennä. Sydän pamppaillen menen istumaan hetkeksi paikalleni kunnes bussi saa käännettyä itsensä ja nokan kohti juna-asemaa.

Ehdin Helsingin junaan. Nukahdan jälleen loppumatkaksi.

Lähden kävelemään kohti Fredaa. Matkalla nautin kupin höyryävää teetä. Puolet kupin sisällöstä kaadan vahingossa kahvilan tiskille. Pyydän anteeksi kömpelyyttäni. Myyjä ei sano sanaakaan ja pyyhkii teeroiskeeni kunhan jaksaa.

Löydän perille tapaamispaikkaan. Minua odottaa kaksi ystävällistä ihmistä. Reilun tunnin mittainen keskustelutuokio on huikean onnistunut. Tällä kertaa kipinät sinkoilevat ilmassa. On äärimmäisen ihanaa keskustella fiksujen, sydämellisten ja osaavien ihmisten kanssa. Monilahjakkuus ja iän tuoma elämänviisaus saa ihmisen kukoistamaan. Naiset kehuvat minua kilpaan ja saan tuntea olevani ainutlaatuinen heidän silmissään. Olen mykistynyt kaikesta kuulemastani.

Siirryn Kaartinkaupunkiin seuraamaan luentoa. Mitään innostavampaa ei ole kuin seurata hyvän ja innostuneen esiintyjän luentoa hänelle sydäntä lähellä olevasta aiheesta.

Nälkä alkaa tässä vaiheessa päivää kurnimaan vatsassa. Valitsen mieleiseni italialaisen ravintola Gastonen. Olen hetken päästä ainoa asiakas ravintolassa. Tämän päivän Hesarissa puhutaan helsinkiläisten ravintoloiden hiljaisesta tulevasta vuodesta. Joko se näkyy?

Siirryn kuuntelemaan chill-out musiikkia ravintola Teatteriin. Nojaan taaksepäin, suljen silmäni. Olen ollut kuin maksetussa sparrauspäivässä. On voittajafiilis. Väsymyskään ei haittaa enää. Ja junan myöhästyessä puolitoista tuntia kotimatkalla. Kotona olen vasta puoli yksitoista illalla. Onneksi ehdin viimeiseen bussiin.

Jatkossa saatan käydä Helsingissä säännöllisesti. Voisikohan vihdoin Rauman julkisille yhteyksille Helsingin suuntaan tehdä jotain? Saammeko henkilöjunan takaisin? Mihin uudet kunnallispoliitikot pystyvät?

Pienen miehen ensimmäinen hiihtoretki

Torstai 8.1.2009 - Paula Niittynen

Vasen oikea, vasen oikea. Ihan kuin K-V olisi hiihtänyt ennenkin.

Olimme päivällä ostamassa pojallemme ensimmäisiä suksia ja luistimia. Jännityksellä odotimme miten ensimmäinen liuku lähtee liikkeelle. Hyvinhän se meni, ekakertalaiselta.

Kaikille punaposkisille hiihtäjille maistui kuuma makkarakeitto ulkoilun jälkeen.

Loistava uutisanalyysi

Tiistai 6.1.2009 - Paula Niittynen

Olen lukenut tätä päivää ennen pari juttua liittyen Marimekon tämän hetkiseen tilanteeseen. Niissä uutisoitiin joko Paakkasen tai Ihamuotilan näkemys tilanteesta.

Tämän päivän Hesarin Uutisanalyysi aiheesta oli erittäin ansioituneesti kirjoitettu ja taustoitettu. Analyysi antoi uusia näkökulmia asiaan ja pohti tilannetta objektiivisesti ja syvällisesti.

Vielä reilu vuosi sitten Kirsti kuvaili Mikaa superlatiiveilla. Nyt toimitusjohtaja oli yhtäkkiä "poika", jolta halutaan ilmeisesti ottaa lelu pois. Takinkääntäjä vailla vertaa?

- - - - - -

Illalliseksi paahdoin nahkapuoli alaspäin siikaa ja maustoin rosepippurilla. Todella rapsakkaa tuli!

Timantit

Maanantai 5.1.2009 - Paula Niittynen

• Kovassa paineessa ne timantitkit kehittyvät ja hioutuvat

Lempisalaattia ja musiikkia

Sunnuntai 4.1.2009 - Paula Niittynen

Sunnuntait ovat ihania, silloin kun ne voi aloittaa pitkän kaavan mukaan nukkuen pitkään, lukien rauhassa Hesaria ja lounasta suunnitellen.

Hyppäsimme tänään brunssin yli suoraan lounaaseen. Tarjoilin lempisalaattiamme italialaista avokadopastasalaattia, Conchiglie con pomodoro crudo, avocado e gamberetti. 

Taustamusiikiksi mieheni valitsi yhden lempilevyistämme, Coralie Clemémentin Salle des pas perdus.

Jälkiruoaksi nautimme espressot suklaapalan kera. NAUTINNOLLISTA SUNNUNTAITA!

- - - - - -

Illalliseksi tein perheellemme kookoskanakeittoa. Reseptiä on kyselty minulta jo useampaan kertaan, joten laitan sen nyt tähän.

• Tandoorimaustettuja kanan filesuikaleita
• 1 pss kasvissuikaleita
• 1 prk kookosmaitoa
• 2 limeä
• tuoretta basilikaa
• Tuore inkivääri
• Vettä
• Kanaliemikuutio
• Tuoretta tai kuivattua chiliä

Paista kanasuikaleet pannulla. Kaada kookosmaito, kasvissuikaleet ja paistetut kanasuikaleet kattilaan. Lisää vettä, suurustetta, basilikan lehtiä, raastettua inkivääriä, limemehua, liemikuutio ja chiliä maun mukaan. Keitä hetki. Valmistuu nopeasti.

Kutsut jäivät väliin

Perjantai 2.1.2009 - Paula Niittynen

Olen surullinen, koska poikani on todella kipeä tällä hetkellä. Lääkäri löysi sekä keuhkoputken- ja kurkunpääntulehduksen että korvatulehduksen.

Tästä syystä poikani ei päässyt päiväkotikaverinsa syntymäpäiville tänä iltana. Juhlat olisivat olleet poikani ensimmäiset, johon hän sai henkilökohtaisen kutsun. Tiedän kuinka paljon poikani olisi nauttinut juhlista ja uusista ystävistä.

Haasteista selviämme yhdessä

Torstai 1.1.2009 klo 19:44

Lainaan presidenttimme tämän päivän uudenvuoden puhetta:

"Edessämme ovat haasteelliset ajat, mutta yhdessä ja yhteistyössä selviämme. Taloudellisesti ja sosiaalisesti eheä yhteiskunta on ollut vahvuutemme menneisyydessä ja sen varaan pitää rakentaa myös tulevaisuutemme."

Olen kirjoittanut yhteisöllisyyden voimasta selvitä yhteiskunnallisista ongelmista (voit lukea tästä).

• Uskotko sinä yhteisöllisyyden toteutumiseen?