Lupauksen, ekslusiivisen lehden ja ruoan siivittämänä uuteen vuoteen

Keskiviikko 31.12.2008 - Paula Niittynen

MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2009! 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden viimeiseen blogikirjoitukseen joudun mahduttamaan useamman eri aiheen. En pystynyt valitsemaan vain yhtä.

Aloitan ns. uuden vuoden lupauksella, vaikka niitä en ole tehnyt ihan tietoisista syistä. Kävin hakemassa paikallisesta kuntosalista kaksi kappaletta 10-kortteja kuntosalille. Ne on käytettävä 3kk sisällä. Lupaukseni on pyrkiä käyttämään kortit siinä ajassa.

 

Lupauksen pitäminen lienee helpohkoa, koska salilla käynti on ollut rakas harrastukseni 1992 vuodesta alkaen aina pojan syntymään saakka. Viimeksi minulla oli kahden vuoden sopimus SATS-ketjun kanssa Helsingissä. Raskauden loppupuolella jouduin luopumaan jäsenyydestäni. Olisiko nyt aika palata vanhaan, mutta hyvään mielen ja kehon kohennukseen?

Salilta marssin kauppaan tekemään aattoillan ruokaostoksia. Käteeni osui myös minulle uusi lehti. Kansikuva oli todella tyylikäs ja ajatuksia herättävä. Siinä kuvankaunis vaalea nainen lukee Tolstoin Sota ja rauha -kirjaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mustavalko kuvassa naisella on kaunis klitteri meikki.

Englantilainen lehti on Intelligent life - Lifestyle with substance.

Lehden alussa on muutama erittäin ekslusiivinen mainos Chanelilta ja Tudorilta. Kun selailen lehden nopeasti läpi, ainakin nämä kaksi juttua herättävät mielenkiintoni.

Rented dreams kertoo autoklubilaisista, jotka vuokraavat vaikka vain päiväksi kalliin urheiluauton. Minun silmääni pistää Jaguar E-type Roadster, päivävuokra 350 puntaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Käännän valokuvat oikeinpäin myöhemmin.

Toinen juttu, joka herätti mielenkiintoni kertoo erilaisista lounasvaihtoehdoista. Is your lunch stuck in a rut? Nälkä tulee kun juttua lukee. Lehti antaa hyviä vinkkejä lounaspaikoista Pariisissa, New Yorkissa ja Lontoossa.

En ala tekemään tässä vaiheessa syvällisempää lehtikatsausta, sillä en ole vielä sitä lukenut.

Hyvästä lehdestä tuli mieleeni vinkata, että Cafe Salissa voi nykyisin lukea International Herald Tribunea, joka välittää artikkeleja New York Timesista ja Washington Postista.

 

Paljastan teille minkä uuden vuoden aattoillallisen aion tarjota miehelleni. Vuorossa on sitruuna, lime ja yrttimarinoitua sorsaa perunalanttukuutioiden kera.

Sorsan sulattua laitan linnun marinoitumaan sitrusten sekä tinjamin ja rosmariinin kanssa.

Inspiroiduin tähän marinaadiin viime syksyisellä Tukholman matkallani. Östermalmin Saluhalletissa näin tämän kombinaation.

Seuraava makumatka Tukholmaan on jo varattu tammikuuksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sorsa hautui kasarissa konjakkikermakastikkeessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän päiväisessä paikallislehdessä oli mieheni kirjoittama Sana uudenvuodenpäiväksi. Koska kirjoitus oli mielestäni ajatuksia herättävä ja eräs tärkeä henkilö tuli sitä kehumaan kaupungilla, haluan sen laittaa teille luettavaksi tähän.

Myöhäinen joululahja

Tiistai 30.12.2008 - Paula Niittynen

Joulupukki oli käynyt vielä tänään postilaatikollamme. Se oli tuonut tämän Joulutarina DVD:n pojallemme.

Kuumeinen poika ei jaksanut katsoa elokuvaa kuin puoliväliin saakka. Jatkanemme tarinan ja kauniiden maisemien katsomista huomenissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Astiasto löysi uuden kodin

Maanantai 29.12.2008 - Paula Niittynen

Olen innoissani. Tulin pitkästä aikaa hyvän mielen liikkeestä. Torin Kymppi -kirppari on paikka, jossa saan aina hyvän mielen ja hymyn huuleen.

Tämä kaunis tsekkiläinen astiasto sai hyvän kodin. Astiastoon kuuluvat 6 syvää, matalaa ja leipälautasta sekä yksi syvä kulho, tarjoiluastia sekä kastikekulho. Hinta ei päätä huimannut, joten en viitsi sitä edes tässä mainita. Astiaston kukkakoristeet ovat kauniin punaiset ja reunus on kultainen. Minulla on kaksi kahviastiastoa, joissa on samanlainen kultainen pitsireunus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Löysin myös tämän 30-luku henkisen ruskeamustan mekon. Siinä

on kaunis kaulus yksityiskohtana. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Musta angorahattu sopii hyvin kokonaisuuteen.

Samalla kertaa ostin myös tämän pienen kristallimaljakon.

 

 

 

 

 

 

 

Kirpparin loosiin jäi minua kaipaamaan Tynellin sitruunan keltainen lasimaljakko. En kuulemma saanut sitä ostaa. Olin eri mieltä. Toivon sen odottavan minua muutaman viikon.

Liikkeeseen jäi myös kaunis vanha valkoiseksi maalattu puinen lasiovillinen astiakaappi. Se sopisi mielestäni keittiööni. Olen etsinyt kauan sisustuskirjoilleni paikkaa. Lisäksi uusia astioita on sen verran, että kaappitilaa tarvitsisin lisää. Isännän mukaan hintalappu määräsi kaapin paikan tällä kertaa.

Tämän päiväiset ostokset maksoivat yhteensä 30€.

Eettinen häälahja

Sunnuntai 28.12.2008 - Paula Niittynen

Joulun pyhinä meillä oli kaukainen vieras. Mieheni serkku oli Skotlannista käymässä kotonaan. Näemme häntä harvoin.

Pia oli antanut meille häälahjaksi muutama vuosi sitten kauniin patsaan. Se on painava ja luultavasti marmoria tai muuta kiveä.

Olimme tähän saakka ajatelleet, että patsas esittää kahta rakastunutta henkilöä.

Kysyimme jouluna lahjan antajalta patsaan tarinaa. Hän kertoi, että se on ostettu Edinburgilaisesta One World -kaupasta. Kauppa on reilun kaupan liike.

Nyt katsomme patsasta uusin silmin. Se kertoo ennemminkin ihmisoikeuksista ja etiikasta, kuin pelkästään kahden ihmisen välisestä rakkaudesta.

 

Saksalainen joulutori Raumalle

Lauantai 27.12.2008 - Paula Niittynen

Länsi-Suomen uutispäällikkö oli kirjoittanut 24.12 lehteen erittäin ansioituneen jutun. Hän visioi saksalaista joulutoria Vanhaan Raumaan. Toimittaja oli kysynyt raumalaisilta vaikuttajilta heidän mielipiteitään kyseiselle hankkeelle.

Kun juttua lukee, tulee väkisin mieleeni, että onko toimittaja käynyt lukemassa 23.10 kirjoittamani blogikirjoitukseni saksalaisista joulutoreista (kannattaa käydä lukemassa), Weihnachtsmarkteista. Blogissa muistelen omia kokemuksiani ja tunnelmiani Rostockin joulutorista. Blogini päättyy ajatukseen

"Mietin, että Rauma voisi hyödyntää enemmän tunnelmallista Vanhaa kaupunkiaan joulunalla. Tonttujen yö on kiva sinällään, mutta siitä on pitkä matka Weihnachtsmarktin tunnelmaan."

Toivon, että juttu ja sen visiot saavat suuren kannatuksen ja käytännön työt joulutorin pystyttämiseksi aloitetaan heti, jotta jo ensi joulun alla saisimme nauttia Vanhassa Raumassa paahdettujen mantelien, glögin ja havujen tuoksusta.

 

 

Näksin mielelläni myös torin keskellä pienen vanhanaikaisen pyörivän karusellin lapsia varten. Saksassa oleellista joulutorin yhteydessä on juuri tivoli. Riippuu torin koosta kuinka iso tivoliosuus on. Rauman torille en lähtisi pystyttämään useita laitteita. Karusellin tulisi olla ehdottomasti sellainen herttainen ja vanhanajan eläinhahmokaruselli, joka pyöriessään soittaa nostalkisia joululauluja. Sellaisia olen nähnyt myös Italiassa heidän keskikesän juhlissa Ferragostassa elokuun puolivälissä.

Juttuun viitaten, itse en lähtisi kuitenkaan kilpailemaan Turun kanssa joulukaupungin tittelistä. Turku ansaitsee tittelinsä ja asia on hoidettu siellä mallikkaasti. Turun torilla näkee juuri oikeanlaisia yhtenäisiä puisia kojuja kauniisti koristelluina.

Mitä joulutorin kestoon tulee, olen sitä mieltä, että 2 viikkoa on minimiaika. Jos halutaan ulkomaisia turisteja nauttimaan ja ihastelemaan vanhan kaupunkimme tunnelmasta, tulee heille tarjota vaihtoehtoja. Mikäli tori olisi pystyssä vain yhden viikonlopun, ei se tarjoaisi valinnanvaraa. Ehkä lomailija suuntaa jonnekin muualle, Keski-Euroopan Hansakaupunkiin. Miten voi taata, että juuri se viikonloppu sopii lomailijalle?

Toinen tekijä, joka puoltaa pidempää kestoa on se tosiasia, että puisten tyylikkäiden kojujen nikkarointi maksaa varmasti. Ja ylipäätään tyylillä pystytetty kokonaisuus. Miksi nähdä kova vaiva, ja lysti kestäisi vaivaiset kolme päivää?

Kolmantena asiana tulee mieleeni, että kolmessa päivässä ei ehditä harjoitella asiaa kunnolla. Tapahtuma jäisi helposti torsoksi. Kuukauden kestävässä tapahtumassa ehdittäisiin oppia virheistä. Markkinoinnissa on oleellista ottaa juuri tuo huomioon, miksi matkailija valitsisisi juuri Rauman uuden tapahtuman, jolla ei ole pitkää perinnettä verrattuna Keski-Euroopan 1600-luvulta juontuviin toreihin. Kaupunkimaantieteilijänä avaan mielelläni lisää ajatuksiani ja visioitani tapahtumasta ja markkinoinnista asiasta kiinnostuneille.

Glühweinin tilalla tarjoaisin ehkä mieluummin ruotsalaista hehkuviiniä. Punsch -terästyksen mahdollisuudesta olisin aika harkitsevainen. Saksalainen joulutori on iltaisin ihmisten olohuone, iloisine tunnelmineen, ei suomalainen rähinätori.

(kuvat: www.rostock.de)

Tästä se lähtee ja juomavinkit

Torstai 25.12.2008 - Paula Niittynen

Nokkahuilun soittaminen ja nuottien opiskelu kannattaa aloittaa ajoissa, ainakin äidin mielestä.

Päätin soittaa muutamia joululauluja poikkihuilullani illalla. Sain seurakseni tämän pikkumiehen säestämään minua. Korvia huumaavaa musiikkia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

JOULUN JUOMASUOSITUKSENI:

• Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Jouluportteri limonaadi
• Punainen kuohujuoma, johon laitetaan puoli lasia ruotsalaista alkoholitonta glögiä ja puolet Herrgårdsin alkoholitonta mansikkasiideriä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensin mainittu jouluportteri on mainio saunajuoma. Sopii myös oluen ystävälle. Limonaadi maistuu aavistuksen verran paahteiselle rusinalle.

Eilen tarjoilin jouluista kuohuvaa vieraillemme. Olen aiemmin tottunut juomaan glögiä vain kuumana. Halusin testata miltä glögi maistuu kylmänä yhdistettynä kuohuvaan juomaan. Kaikki vieraat pitivät juomasta.

Aiemmassa elämässäni minulle maistui jouluna Calvados ja pikkusikari. Juomasuosituksissani on aromikas maku ilman sivuvaikutuksia.

Ruokaa ja designea

Keskiviikko 24.12.2008 - Paula Niittynen

Turusta lähetetyn Joulurauhanjulistuksen jälkeen alkoi kinkunpaistaminen.

Kinkun kanssa oli perinteisiä jouluruokia. Tällä kertaa halusin kuitenkin kinkun kanssa tryffeliöljyllä maustettua herkkutattikastiketta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikunasalaatti sai kaverikseen sinihomejuustoa, rucolaa, pähkinöitä ja tryffeliöljyä.

 

 

 

 

 

 

Viime vuotinen joulupukin vierailu aattona sai yllättävän käänteen meidän perheessämme. Mieheni päivystyspuhelin soi ja hälytystehtävään oli lähteminen kiireellä. Huomasin tänään, että traaginen tapahtuma painoi vieläkin mieltäni. Kun pukki saapui tänään, huomasin olevani varuillani koko ajan.

Lahjoja on mukava saada, mutta vuoden takainen tapahtuma on saanut minut ajattelemaan, että yhdessäolo on oleellisinta. Välittämisen tunnelma ja läsnäolo. Kun kerron tapahtuneesta jollekin (harvalle), alan edelleen itkemään. Joulu ei ole kaikille onnellinen. Hyvästä kannattaa pitää kiinni.

 

 

Tämän joulun mielilahjani oli joka tapauksessa:

Markku Salon Diiva-lasit

 

 

 

 

 

 

 

sekä Rauman Taidelainaamon lahjakortti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli hermoja lepuuttavaa laittaa välillä soimaan joululaulurumban jälkeen loistavaa fuusiojazzia, kaikki naisartisteja. Mukana mm. Jazzanova, jota diggailen kovasti. Levy on mielestäni todella hyvä.

Huom. mieheni on valinnut levyn itse minulle, olen ilahtunut osuvasta lahjasta. En taidelainaamon lahjaakaan olisi osannut arvata.

 

 

 

Mieheni mainitsi lempilahjakseen Chanellin Alluren Blance editionin.

Tunnelmallista Joulua!

Tiistai 23.12.2008 - Paula Niittynen

TOIVOTAN KAIKILLE TUNNELMALLISTA JOULUA!!

 

Kuuntele Impromptumin

Varpunen jouluaamuna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän joulun värimaailmaksi valitsin valko-kulta-kuparin. Värit löytyvät pöytäliinasta. Satiinipöytäliina on lahja Kiinan Suurlähettiläältä. Sain Kiinasta tuodun juhlaliinan viisi vuotta sitten. Liinaan kuuluu kuusi valkoista kultakirjailtua servettiliinaa.

 

 

 

 

 

 

 

Kävin päiväsaikaan takapihan metsästä hakemassa tämän karahkan. Koristelin sen kristalliprismoin, hopeisin kävyin ja valkoisin höyhenin.

Sijoitin uuden joulukoristeeni juhlapöydän yläpuolelle.

Ruokaostoksilla vaalenapunaisissa

Maanantai 22.12.2008 - Paula Niittynen

Eilen huomasin ikäväkseni, että seuraamani tyyliblogisti lopettaa blogin kirjoittamisensa kiireisiin vedoten (hän on raskaana). Todella harmi, sillä totuin lukemaan joka päivä hänen vaatevalinnoistaan ja ruoanvalmistuksestaan.

Päätin sitten itse tehdä pitkästä aikaa vaatepostauksen. Tiedoksi, että inhoan termiä postaus. Olen mielestäni liian vanha käyttämään sitä. En siis puhu tästedes postauksesta.

Lähdin jouluruokaostoksille vaaleanpunaisissa vaatteissa; hatussa, polvisukissa, t-paidassa ja kietaisupaidassa. Vaihdoin vielä kuvan ottamisen jälkeen kengät ruskeiksi, koska hame ja takki olivat ruskeat ja laukku kultainen.

Raumalta puuttuu Kauppahalli. Täältä puuttuu myös Stockmannin herkku. Olisin tietysti voinut lähteä ruokaostoksille Poriin, mutta en edes viitsinyt yrittää ylipuhua miestäni siihen. Ehkä ensi vuonna ennakoin asiaa ja suuntaan ruokaostokseni esim. Turkuun. Kaipaan Kaupahallien joulutunnelmaa. Halleista voi ostaa lähiruokaa ja ruoan laatu on taattu. Erilaisia herkkuja on tarjolla silmänkantamattomiin.

Kaupasta palattuani aloin koristelemaan juhlapöytää joulua varten. Kun huomenna vielä teen valkoisen kukka-asetelman pöytään, laitan kuvia pöydästä. Siivous oli suoritettu jo tänään aiemmin.

Olen iloinen, koska löysin eräästä askarteluliikkeestä ruskean erisävyisiä ja valkoisia höyheniä.

- - - - - -

Ilta jatkui pojan kanssa pipareita paistaessa.

Hän oli selvästi leiponut niitä aiemminkin päiväkodissa ja mummun luona.

Joulun tuoksu tuli taloomme. Oikeaa kuusen tuoksua meillä ei ole, koska mieheni allergian takia emme voi kuusta sisälle tuoda.

 

Tänä jouluna vaihdoin konvehdit marenkeihin. Miten maltan olla maistamatta niitä ennen joulua... Ne ovat tosi söpön näköisiä kristallisessa kastemaljassani.

Kirkkokonsertti

Perjantai 19.12.2008 - Paula Niittynen

Terhi T. sai tämän huumorilahjan

tänään arvonnan palkintona. Laulukirjasta voi lauleleskella mökissä takan ääressä Lapin -aiheisia lauluja. Tietysti Lapin matkalla.

Voisin itsekin kuvitella lähteväni Lappiin mietiskelymatkalle. Siskoni poika on paraikaa pilkkimässä jossain päin Lappia.

Tässä vaiheessa voin paljastaa, että etsin lahjaksi ranskankielisiä joululaulunuotteja. Menin paikalliseen musiikkiliikkeeseen niitä etsimään. Kun esitin myyjälle kysymykseni, tuijotti myyjä minua kaksi minuuttia silmiin sanomatta sanaakaan. Sen jälkeen hän sanoi, ettei tällaista kysytä kuin kerran 30. vuodessa. Kyseisiä nuotteja saa kuulemma korkeintaan tilaamalla. Kun myyjä tokeni kysymyksestäni, hän soitti jonnekin auttaakseni minua. Tuli sellainen olo, että taas esitin tietämättäni väärän kysymyksen väärässä paikassa.

-- - ---- -

Sain tänään paljon voimia kirkkokonsertissa. Lauloimme Impromptumin kanssa joulujuhlissa, jonne meidät oli kutsuttu laulamaan. Rauman kaunis kirkko ja ihmisten seesteiset katseet kuunnellessa meitä, saivat minut tuntemaan, että olen oikeassa paikassa. Tämä oli minulle mahdollista vain potkujen jälkeen. Muutenhan olisin ollut töissä päivällä.

Konsertin jälkeen menimme Saliin kahville. Pidimme joulupalaverin. Päätimme, että joulutauon jälkeen aloitamme uusien kotisivujen tekemisellä ja muutaman hengellisen laulun harjoittelulla. Tämän jälkeen alamme opettelemaan uusia joululauluja levyä varten.

Keskustelu avasi myös mieleni muistamaan erään totuuden. Nurkkaan ajettu mies hyökkää puolustautuakseen. Joskus ei aina voi tietää hädän syytä.

Tonttujen joulujuhlat ja arvonnan tulos

Torstai 18.12.2008 - Paula Niittynen

Lasten riemua on ihana seurata, tonttulakkien kilinää ja jalkojen töminää.

Tulimme juuri poikamme päiväkodin joulujuhlista. Lapset olivat selvästi treenanneet ohjelmaa. Opettajat puolestaan olivat kasanneet kauniin joulutarinan, jonka ympärille esitykset rakentuivat.

 

 

 

 

 

Tuskin maltan odottaa huomista. Pääsen sittenkin laulamaan kirkkoon päivällä. Olemme Impromptumin kanssa menossa eräisiin joulujuhliin esiintymään. Taidamme kaikki pitää erityisesti kirkossa laulamisesta. Akustiikka ja visuaalinen ympäristö ovat parhaat mahdolliset. Ne luovat aidon tunnelman ympärilleen.  

- - - - - -

Keskiviikkona päättyi arvontaan osallistuminen. Määräaikaan ilmoittautui 4 blogiani seuraavaa henkilöä.

 

 

 

Tonttu arpoi kulhosta Terhin nimen. ONNEA!! Laitan huomenna blogiini hänen saamansa yllätyslahjan.

Yhteiskuntavastuu ja sen puuttuminen

Keskiviikko 17.12.2008 - Paula Niittynen

Nykyisin on muodikasta julistautua yhteiskuntavastuulliseksi yritykseksi. Laitetaan se taikasana nettisivuille, kun kerran kilpailijallakin on. Pieni visiitti erilaisten yritysten kotisivuilla kertoo, että moni on kuitannut yhteiskuntavastuullisuutensa yhdellä lauseella. Epäilenpä, että jos henkilökunnan herättäisi yöllä ja kysyisi, mitä yhteiskuntavastuu tarkoittaa ja etenkin, miten se näkyy omassa yrityksessä, suoraa vastausta ei saataisi.

Törmäsin konkreettisesti yritykseen, joka mainostaa itseään jokaisessa esitteessä yhdellä lauseella yhteiskuntavastuulliseksi. Kolmen viikon työskentelyjakso yrityksessä päättyi potkuihin tuotannollis-taloudellisista syistä.

Yhteiskuntavastuussa on kolme aspektia. Erityisesti sosiaalinen vastuu oli hakusessa. Jokaisen työntekijän tuodessa sairaslomatodistuksen, heitä epäiltiin huijareiksi.

Yhteiskuntavastuu edellyttää myös jokaisen työntekijän sitoutumista asiaan. Ei siis riitä, että yritysjohto päättää vastuullisuudesta keskenään.

Tuntuu myös siltä, että lomautusten aalto tarttuu tällä hetkellä. Kun naapuriyrityskin lomauttaa, meidänkin pitää varmuuden vuoksi.

Olen useamman kerran törmännyt sellaiseen ilmiöön, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Eräällä ohjelmistotalolla ei ollut ICT-laitteistopäivitystä eli puhelinliikenne hoidettiin täysin aataminaikaisesti. Henkilökunnan lisääntyessä asiakaspalvelun taso heikentyi oleellisesti. Eräs henkilöstön hyvinvointitutkimuksia ja konsultointia tekevä yritys ei pitänyt omasta henkilökunnastaan huolta. Moni mainostoimisto on tarjonnut myyntityötä mutta myynnin välineet puuttuivat eli omat esitteet olivat tekemättä.

Tässä viimeisessä tapauksessa persoonallisuusprofiileja tekevä yritys ei käyttänyt profiileja hyödykseen johtamisessa ja perehdyttämisessä.

Ainoana positiivisena asiana tässä oli se, että ajankohdaksi valittiin se, etten ollut ehtinyt vielä uutta autoa ostamaan. Kiitos siis siitä.

Joskus on parempi nukkua yön yli

Tiistai 16.12.2008 - Paula Niittynen

Tänään on sattunut sellaista, että sen kirjoittaminen näin suorilta ei välttämättä ole viisasta. Joskus on parempi nukkua yön yli ja miettiä aamulla sopivat sanat.

En mieti siksi, että olisin liian vihainen. Haluan vain löytää osuvat sanat.

Sanon tässä vaiheessa vain sen, että joulumieleni vietiin yhdessä sekunnissa. Tunnen yhteenkuuluvuutta monen, monen muun ihmisen kanssa tällä hetkellä.

Laulamme tänään Kaaron Kauneimmissa joululauluissa klo 16

Sunnuntai 14.12.2008 - Paula Niittynen

Mieheni oli valinnut tämän päiväisen joulupakinansa JouluRaumassa alkuun Impromptumin Jouluyön hymnin. Oli hienoa kuulla oma kappale radiosta, vaikkakin kappale oli levyltä, jossa itse en laulanut vielä.

Laitan pakinan tähän blogiini, sillä se sisälsi hyviä ajatuksia raumalaisille:

"Tätä sunnuntaita voisi kutsua tiehöylän sunnuntaiksi. Tänään tasoitetaan tie joulun lapselle. Kuoppiin, töyssyihin ja tiemestarin kiharoihin auttavat lisäsoran levitys, lanaus ja tasoitus; tarpeeksi usein toistettuina, ammattitaitoisesti tehtynä, hyvää kalustoa käyttäen.

Itse kukin meistä varmasti haluaisi toimia elämässään oikein, olla hyvä ihminen, jakaa ympärilleen joulumieltä ja hyvää oloa. Haluaisimme että elämämme olisi kuin uusi Turku-Helsinki moottoritie, silkoinen ja sujuvasti eteenpäin rullaava, kirkkaasti valaistu, tunneliosuudetkin turvallisiksi testattu ja hirviaidat vankkoina itsellemme ja muille suojaa antamassa.

Rehellisesti itseämme arvioiden joudumme kuitenkin toteamaan, että meissä on monia kuoppia, töyssyjä, pahoja uria. Raumalaiset tietävät mitä tarkoitan, kun sanon, että todellisuudessa olemme kuin Pohjankatu, tai parhaimmillaankin vain kuin Päiväsenkatu tai Suvitie. Kuoppaisia ja joka tavalla huonossa kunnossa: Toimimme itsekkäästi, muista välittämättä; hyvän olon sijasta aiheutamme toisille pahaa oloa; ajaudumme heikkoudessamme toisenlaisiin valintoihin kuin oma alkuperäinen tavoitteemme olikaan. Näiden asioiden tiedostaminen, oman elämän rehellinen arviointi, sen paikka olisi näin joulun alla. Se voi saada meissä aikaan jotain positiivista, jotain sellaista, että joulun juhlinta sitten puolentoista viikon päästä tuntuu paljon paljon hienommalta.

Ehkä kysyt miten omien virheiden miettiminen muka parantaisi omaa oloa ja toisi joulumielen? Eikö olisi päinvastoin parasta unohtaa ikävä itsekritiikki ja käyttää aikansa johonkin iloiseen, sellaiseen joka karkottaisi mielestä kaikki apeat ajatukset. Varmasti tällainen olisi hyvä ratkaisu, jos se vaan toimisi. Mutta se ei toimi. Ihminen nyt vaan on siten rakennettu, että jos hän ei itseään rehellisesti mieti, jos hän ei pue sanoiksi mieltään painavia asioita, toisille ja itselleen aiheuttamiaan pettymyksiä, omia virheitään, omia väärintoimimisiaan, niin paha olo jää kytemään alitajuntaan. Ja siellä se kasvaa, ja elämän kuopat vain entisestään syvenevät ja töyssyt tulevat yhä terävimmiksi ja korkeammiksi.

Adventtisunnuntaita vietetään siksi, ettemme silkasta ajattelemattomuudesta ja pelkästä vanhasta tottumuksesta ajelisi kuoppaisella tiellä. Ettemme harkitsemattomuuden vuoksi antaisi huonojen teiden rikkoa iskareitamme ja renkaitamme, ettemme luisuisi elämässämme vesiliirtoon ja pois tieltä, ojan pohjalle.

Joulun lapsi, viaton seimenlapsi, tuo taipaleelle turvan ja vakauden. Hän täyttää sielumme ja elämämme kuopat, hän tasoittaa tiellämme olevat terävät töyssyt. Hän rauhoittaa levottoman mielemme, hän puhdistaa alitajuntamme syvyyksiin jääneet asiat, meitä kalvavat epäonnistumiset ja pahat olot. Seimen lapsessa on voimaa, maailman pahuus on heikkoa hänen rinnallaan. Isot autoja rikkovat töyssyt, jopa ne kuuluisat Lahtisen töyssytkin, siliävät tasaisiksi Joulun lapsen ansiosta ja voimasta. Ja kuitenkaan hän ei käytä voimaa ison tiehöylän tavoin. Äänekäs moottorinjyrinä ei vihlo korvia, mustaa savua ei nouse taivaalle. Vaan hiljaa, hellästi, voimaa ja väkivaltaa käyttämättä hän murskaa sekä maailman pahuuden että omassa henkilökohtaisessa elämässämme olevan pahuuden. Hän valaisee taipaleemme, suolaa ja auraa, pystyttää hirviaidat ja katuvalot, asfaltoi uudestaan ja lanaa lanaamisesta päästyäänkin.         

Jostain käsittämättömästä syystä Jumala on päättänyt käyttää tässä työssään ihmisiä apulaisinaan. Hän on antanut ihmisille tehtäväksi osallistua kunnossapito- ja tienhoitotöihinsä. Kantaa toistensa taakkoja, kastaa ja opettaa. Välillä tuntuu, että tienhoidossa ja eri tietyömailla vallitsee aikamoinen kaaos, joka on nimenomaan näiden apulaisten syytä ja aikaansaannosta. Mutta siitä huolimatta Jumala jatkuvasti toivottaa uusia apulaisia tervetulleeksi tienhoitotöihinsä. Ja apulaisiahan riittää, henkilöstötilinpito osoittaa jo kahta miljardia miestyövuotta, jo kahta miljardia kastettua. Onkohan yhdessä tekeminen niin hauskaa tai virkistävää Jumalan mielestä, että hän pitää ihmisen aikaansaamaa kaaosta pienenä hintana kokonaisuuden rinnalla. Näin itse toisinaan ajattelen.    

Sanoin aluksi että adventtisunnuntaita voisi kutsu tiehöylän sunnuntaiksi. Tarkemmin ajatellen olisi kuitenkin parempi sanoa, että ihan JOKAINEN sunnuntai on tiehöylän nimikkosunnuntai. Jokainen sunnuntai on rehellisen itsekritiikin harjoittamisen aikaa, jokaisena vuoden sunnuntaina seimenlapsi syntyy avuksemme, jokaisena sunnuntaina taivaan Isä tuo avun, tuen ja johdatuksen elämäämme. Joka sunnuntai Hän nostaa ylös ojan pohjalta. Kirkon syvin olemus on tämän ylösnostamisen ja ylösnousemuksen todeksi elämistä ja sen omistamista. Ei ihme että jo 2 miljardia ihmistä on mukana tietöissä, ja kaikki Isän Jumalan kutsumina. "

Tänään laulamme Impromptumin kanssa Kaaron seurakuntakodilla Kauneimmissa joululauluissa klo 16.00. Tervetuloa.

Cafe Salin keikka ja synttärit

Lauantai 13.12.2008 - Paula Niittynen

Tässä kuva-antia eilisestä onnistuneesta laulukeikastamme. Ihmisiä oli saapunut kuuntelemaan meitä ihan mukavasti Cafe Saliin. Bongasin yleisön joulosta muutamia tuttaviani. Siitä tuli hyvä mieli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilta jatkui 35-vuotis syntymäpäivieni juhlinnalla. Kohotimme prosecco lasit.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhliini osallistuivat kaikki Impromptumilaiset miehineen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteisöllisyys on meidän juttu. Olemme hitsautuneet yhteen yllättävän nopeasti. Olen niin iloinen lauluyhtyeeseen kuulumisesta ja siitä, että olen saanut uskomattoman hyviä ystäviä. Pidin illan päätteeksi heille kiitospuheen. Olin kirjoittanut sen paperille, mutta vetäisin lopulta puheeni improvisoiden.

 

 

 

Tämän Markku Salon uniikin Inari-pullon sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi.

Impromptumin laulukeikka tänään Cafe Salissa

Perjantai 12.12.2008 - Paula Niittynen

Tervetuloa kaikki musiikinystävät kuuntelemaan herkkiä joululaulujamme tänään klo 19 ja 20 Cafe Saliin.

Taksi jo odottaa, pitää rientää. Keikan päätteeksi vietämme yksityistilaisuutena Salissa 35-vuotissyntymäpäiviäni.

Palaan huomenna kuvien kanssa.

Joulukuusen koristelu

Torstai 11.12.2008 - Paula Niittynen

Minulla on ollut perinteenä jo vuosia, että koristelen joulukuusen syntymäpäivänäni 12.12. Koska huomenna on kiire suoraan töistä laulukeikalle, piti koristelu suorittaa jo tänään.

Olin viimeiseltä Helsingin matkaltani hankkinut jälleen kolme uutta koristetta Stockmannin joulupuodista. Tässä ensimmäinen, pienoiskristallikruunu.

Olen sisustaminen osiossossa kertonut kristallisista joulukoristeistani sekä aiemmassa blogissa, jossa muistelin Rostockin joulutoria.

 

 

 

 

 

Tässä lasinen balettitanssija höyhenhameella.

 

 

 

 

 

 

 

Toinen lasinen balettitanssija.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän hopeisen höyhenpyrstöisen linnun olen ostanut muutama vuosi sitten Stockmannilta.

 

 

 

Tällaisia kristalliprismoja olen ostanut Helsingin eräästä sisustusliikkeestä. Myyjä kertoi, että hänellä on valikoimassa kaikki kristallimallit mitä markkinoilla tällä hetkellä on.

 

 

 

 

 

 

 

Näistä kuvista voitte päätellä, että pidän yli kaiken kristallista ja valkoisista höyhenistä. Minulla on muunkinlaisia koristeita kuusessa, kuten punaisen eri sävyisiä böhminlasisia palloja ja eri värisiä samettipalloja.

"Rauha on tahdon asia"

Keskiviikko 10.12.2008 - Paula Niittynen

Halusin lainata otsikossani presidentti ja nobelisti Martti Ahtisaaren lausetta. Siihen lauseeseen kiteytyy luja tahto.

Kuuntelin juuri Ahtisaaren Nobel juhlapuhetta. Haluan vain sanoa, että on hienoa kuunnella arvostamaani älykästä miestä. Puhe oli sen mukainen. Suuri hetki pienelle maallemme. Saimme korkeimman tunnustuksen mitä ihminen voi saada. Ahtisaari oli juuri oikea henkilö sen saamaan.

Älykkyys kiehtoo minua sekä miehissä että naisissa. Älykkyyteen kuuluu kiinteästi myös hyväntahtoisuus ja sosiaalinen älykkyys. Harvoin kohtaan sellaisia ihmisiä, mutta silloin kipinät lentävät.

 

 

 

 

 

Tapaan nykyisin Raumalle muuttoni jälkeen harvoin vanhaa tuttavaani Terhiä, professori Antolan puolisoa. Pääsihteerinä työskentelevä Terhi edustaa edellä mainitsemaani älykästä naista. Tutustuimme käydessämme samaa Marjo Sjöroosin mallikurssia.

Hän lausui Turun Sanomien haastattelussa kerran, että "Pukeutuminen ja tyyli edustavat minulle kulttuuria ja sivistystä, itsetuntoa sekä toisten ihmisten huomioonottamista luontevana osana elämää. Suomessa ei valitettavasti suhtauduta asiaan aina näin. Turku on kuitenkin hyvin pukeutuvien ihmisten kaupunki. "

- - - - - -

Tänään blogilaskurini ylitti 5000 lukijan rajan. Eräs ystäväni järjesti saman asian kunniaksi kirja-arvonnan.

Koska olen iloinen blogini suuresta lukijamäärästä, haluan itsekin keksiä jonkun yllätysarvonnan teidän lukijoiden kesken. Jos siis haluat osallistua tämän yllätyslahjan arvontaan, jätä nimesi 17.12. mennessä kommenttiosioon. Luvassa on jouluksi jotain "älykästä ja hauskaa".

 

Vuoden kiireisin viikko

Maanantai 8.12.2008 - Paula Niittynen

Tähän viikkoon on mahdutettu yhtä ja toista. Vuoden kiireisin viikko on alkanut.

Sanoin kerran eräälle tuttavalleni, että "kiire tekee ihmisestä tärkeän". Tarkoitin näennäisesti. Senpä takia en halua kertoa teille olevani tällä viikolla todella kiireinen sen takia, että antaisin tärkeän vaikutelman.

Lauluyhtyeellämme on perjantaina pääkeikka Cafe Salissa. Harjoittelimme tänä iltana intensiivisesti ja viimeistellen juuri tätä keikkaa varten. Harjoitusten aluksi meidän vieraaksi saapui paikallisen sanomalehden toimittaja, entinen kollegani tekemään haastattelua meistä. Lehden kuvaaja kävi myöhemmin illalla kuvaamassa. Juttu tulee ulos perjantaina, juuri sopivasti konserttia ajatellen.

Huomenna tiistaina työpäivän jälkeen istun kampaajalla illan. Keskiviikkona olen Porissa koulutuksessa koko päivän.

Perjantaina on vuoden kohokohta, ainakin minulle. Toivon paljon ihmisiä Saliin kuuntelemaan lauluyhtyeemme herkkiä joululauluja. Tunnelmaa on luomassa pelkkä kynttilänvalaistus.

Illan kruunaa syntymäpäiväjuhlani, jonne osallistuu Impromptumilaiset aveceineen. Ei minulle ole koskaan niin hienoja syntymäpäiviä järjestetty. En oikein ymmärrä vielä mitä kaikkea hienoa voinkaan kokea perjantai iltana.

Viikon päättää Kaaron Kauneimmat joululaulut, jonne menemme laulamaan.

Näiden hienojen tapahtumien lisäksi uusi työni pitäisi viedä kunnialla läpi. Työmatkat ovat edelleen pimeitä ajaa vielä pitkän aikaa. Kaikki nämä tulevat verottamaan varmasti voimiani, vaikka kaiken kaikkiaan mukavia hetkiä on tiedossa.

Tässä kohtaan on kiittäminen taustatukeani eli omaa miestäni. Nytkin hän oli tehnyt minulle pasta ala tonno, kun saavuin treeneistä kotiin.

Pukuloistoa

Sunnuntai 7.12.2008 - Paula Niittynen

Tässä henkilökohtainen rankkaukseni Linnan kolmesta kaunottaresta:

1. Sirkka Mertala

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  

 

2. Minna Kauppi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Tanja Karpela

 

 

 

 

 

 

 

(kuvat www.mtv3.fi)

Kärkikolmikkooni ei yleensä mahdu muita kuin urheilijoita ja missejä. Janina Anderssonilla oli kaunis kampaus.

Muistan, että itselläni oli samanlainen kuin Janinalla v. 1996 eräässä turkulaisessa näytöksessä. Samanlainen kampaus, kuin Kaupilla minulla oli puolestaan v. 1999 maantieteen laitoksen juhlissa Turun Linnassa. Sen oli tehnyt minun hovikampaajani turkulainen Marge Hokkanen. Hän on tehnyt lukuisia kampauksiani vuosien aikana. Hänen meikkaajansa on myös ammattitaitoinen täällä länsirannikon mittakaavassa.

Entisen elämäni valokuvat ovat varastossa, joten tähän hätään en pysty skannaamaan kyseisiä kampauskuvia. Tässä kuitenkin Margen ja Sannan viimeisin työnäyte vuodelta 2005. Hiukset ovat puoliksi auki, laineet tosin tässä vaiheessa päivää jo suoristuneet.