Sunnuntai brunssi

Sunnuntai 19.10.2008 - Paula Niittynen

Mikään ei voita sunnuntaibrunssia. Siihen kuului tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen monensortin aisteja herättäviä herkkuja, laadukasta espressoa, hedelmiä, juustolajitelma, salamia, tuorepuristettua veriappelsiinimehua ja foccacialeipää. Taustalla soi Billie Holiday leppoisasti.

Yhtä leppoisaa on lukea brunssin ohella sunnuntain Länsi-Suomea. Ilahduin, koska Aikalisä-osio oli äärimmäisen laadukasta luettavaa. Aukeama, jossa Merja Maansalo oli haastatellut isä Mitroa ja Jami kirjoitti ilmastonmuutoksesta kestää vertailun mihin tahansa isoon lehteen.

Olen kaivannut kunnollisia sunnuntaibrunsseja Saksasta muuton jälkeen. Toki Helsingissä paikkoja oli ja niissä joskus kävin, mutta niiden henki on erilainen. Saksassa brunssit on toteutettu "pieni on kaunista" ajatusmallin mukaan. Tunnelma on rento ja boheemi. Hinnoittelu ja fiilis on sopiva myös opiskelijoille ja lapsiperheille. Helsingissä kohderyhmä on hieman suppeampi. Saksassa tarjoiluun on panostettu ja suolaista ja makeaa tarjoiltavaa on monenlaista. Vaihtoehtona Saksassa on myös kahvilan tarjoamat erilaiset kombot, joista valitset mieleisen. Itse pidän enemmän seisovasta pöydästä. Parhaimman brunssin nautin Berliinissä v. 2001. Vahinko vain en muista kahvilan nimeä enkä kaupunginosaa.

Toisin sanoen, jos omasta kaupungista ei löydy brunssipaikkaa, voi sen rakentaa itse, kuten nykyisin joudun tekemään. Siitä puuttuu kuitenkin se yhteisöllinen puoli. Saksassa kaveripiiri tapasi aina keskipäivän jälkeen ja puheensorina täytti kahvilat.

Tai, mikä estää minua kutsumasta ystäviä, tuttavia ja naapurustoa kotiini sunnuntaibrunssille. Eli, tervetuloa. Voisin aloittaa vaikka yhteisöllisyyskampanjani joka toisena suunnuntaina järjestettävästä brunssista.

- - - - - - -

Esitin ideani miehelleni ja sain häneltä myöntävän vastauksen. Tervetuloa siis ensimmäiselle sunnuntai brunssille kotiimme 26.10 n. klo 12-16.

- - - - - - - -

Iltapäivällä sormeni hypistelivät onnellisina uutta esiintymispukuani. Sain sen kokeiltavaksi ensimmäistä kertaa.

Hupsis ja vetoketju meni kiinni. Se todentotta mahtui minulle, oli juuri oikean kokoinen.

Kenkäkaapistani löytyi pukuun sopivat kiiltonahkakengät.