Cafe Sali

Lauantai 11.10.2008 - Paula Niittynen

Olin odottanut kovasti viime keskiviikon Impromptumin lauluharjoituksia, sillä paikalle oli tulossa uusi tulokkaamme.

Muistan itse kuinka paljon jännitin ensimmäisissä harjoituksissa. Hänestä ei jännitystä näkynyt lainkaan. Oli tosi mahtavaa laulaa hänen vierellään samoja stemmoja!!

- - - - - - -

Aivan yhtä paljon odotin Cafe Salin perjantaisia avajaisia. Kahvilan omistajan Iida Lammen tunnen pesäpalloajoilta.

Hänen aikaansaannoksensa oli uskomatonta katsottavaa. Olin hänen kaikista ratkaisuistaan samaa mieltä. Hämmästyttävää, kuinka sama maku hänellä oli kaikkien yksityiskohtien kanssa.

Nyt vanha Feren talo pääsee oikeuksiinsa monien vuosien alihyödyntämisen jälkeen. Valoa ja arvokkuutta huokuva Sali kutsuu sisälleen.

Ensimmäisenä katseeni osuu harmaan eri sävyisiin seiniin. Harmaa tuo arvokkuutta rakennukseen, mutta toimii hyvin nuorekkaassakin ympäristössä. Toiseksi huomaan 30-luvun henkiset valkoiset pyöreät lamput. Minulla oli samanlaiset Tammisalon asunnossani.

Myöskään tarjoiltavat ja tarjoilijat eivät kalvenneet interiööriin verrattuna. Helsingin deleistä tuttu salaattikombo oli mieleeni. Ehkä porrastaisin kuitenkin vapaavalintaista salaattia enemmän. Tutut tarjoilijatytöt käyttäytyivät sopivan elegantisti ja kuulin heidän teitittelevän vanhempia ihmisiä. Vaikka väkeä oli paljon ja jono pitkä, tarjoilijat eivät langenneet juoksemaan eikä kiirehtimään arvoonsopimattomasti.

Olisin halunnut heti ottaa valokuvia paikan kauniista yksityiskohdista, joita löysin monta. Katseeni kiinnittyi erityisesti isoon hopeakehyksiseen peiliin, joka nojasi maassa vinosti. Toinen kaunis yksityiskohta oli valkoiseksi rapatun biotakan vieressä oleva elegantti ruskea nahkasohva. Hassua, tänä keväänä meinasin ostaa itse samanlaisen sohvan. Kirjoja näin tarjolla. Oliko Lifestyle lehtiä?

Huonekaluissa on käytetty ruskean ja valkoisen yhdistelmää. Sävyt viehättävät jo siksikin, että nykyisessä kodissani löytyy paljon ruskean ja valkoisen yhdistelmää. Pidän siitä, että hän on osannut yhdistää tämän pehmeän linjan harmaan ja mustan kylmään vastakohtaan. Yhdistelmä toimii ja on viimeistellyn ja harkitun oloinen.

Istuimme kahvilla kaverin kanssa ja kehuimme paikkaa kilpaa. Kiinnitimme molemmat samaan yksityiskohtaan huomiota. Vanhempi arvokkaan oloinen naisihminen vaaleanpunaisessa turkiksessa nautti kakkupalastaan ja liköörilasistaan silminnähden. Ehkä hänkin oli jo vuosia odottanut tämän kaltaista kahvilaa, jossa aistinautintoja on tarjolla monenlaisia. Ei siis tarvitse enää välttämättä lähteä Helsinkiin samalaisia moniaistisia nautintoja hakemaan.

Tunnelmamme rikkoi kuitenkin yhtäkkiä äänekäs iäkkäämpi naisryhmä. Pikainen silmäys kertoi eläkkeellä olevan opettajakaartin saapuneen kahvilaan. Suureen ääneen eräs julisti, että "päätimme juuri, että annamme kymmenen kertaa anteeksi kassatoimintojen kanssa sähläämisen, mutta emme enempää."

Toinen opettaja oli luullut uutta omistajaa Tytti Lampuksi. Kun selvisi oikea omistaja, alkoi siitä heti sukuselvitys. Kolmas nainen nauroi sitten ääneen ja sanoi kovalla äänellä, että "Raumalla täytyy aina tietää mistä suvusta on."

Sitten seurasi finaali. Kaikki kolme opettajaa esitelmöivät, kuinka epäkäytännöllistä oli ettei ulko-ovenpielessä ole tuulikaappia. Sitten he yhteistuumin suunnittelivat lasikopin ja yksi meni esittämään asiansa omistajalle. Kertoivat sitten meille käyneensä sanomassa asiasta.

- - - - - - - -

Kutsuin kaverin illaksi kylään kotiini. Hän oli ensimmäistä kertaa visiitillä. Söimme, juttelimme, kuuntelimme The Real Groupia ja visioimme seuraavaa joulukonserttia. Heitimme villejä ideoita ilmaan. Uskoimme molemmat, että tulevaisuus tuo tulessaan hienoja tilaisuuksia. Haluamme kehittyä ja viedä laulunsanomaa etenpäin.