Yllätyksen suunnittelua ja valoa pimeyteen

Perjantai 31.10.2008 - Paula Niittynen

Pidän yllätysten suunnittelusta. Mielestäni ystävän ilahduttaminen on antoisaa.

Tässä vaiheessa ei voi paljastaa mitä ja kenelle, mutta yllätyksen saaja on ansainnut olla hetken huomion keskipisteenä.

Perjantai iltaani kuului myös ulkovalojen laitto etupihallani olevaan tuijaan. Halusin valoa pimeään marraskuuhun. Valotuija on mielestäni kaunis ja herkkä. Yritin ottaa siitä valokuvan, mutten onnistunut siinä yökuvaustoiminnosta huolimatta.

Valoissa on myös symbolinen merkitys minulle. Olin juuri ostamassa valosarjaa, kun puhelimeni soi ja sain tietää tulevasta työpaikastani. Valot tuovat konkreettisesti valoa elämääni :)

Pitkä uurastus palkittiin!!!

Torstai 30.10.2008 - Paula Niittynen

Mietin pitkään miten kuvailisin tämän hetkistä tunnetilaani.

OLEN ÄÄRETTÖMÄN ONNELLINEN JA HELPOTTUNUT!!!! Jotenkin tuntuu siltä, että uskoni siihen, että kova uurastus vihdoin palkitaan ja hyvä tyyppi aina löytää oman paikkansa, ei ollut turhaa.

Puhelimeni pärähti ollessani kaupassa ostamassa jouluisia ulkovaloja pihalleni. Tuntui jo etukäteen siltä, että puhelu on tärkeä. Minulta kysyttiin ensin, että onko viime päivinä minulle tarjottu uutta työpaikkaa. Vastasin kieltävästi. Odotin jännittyneenä jatkoa. Ääni sanoi, että "olemme tulleet siihen tulokseen, että haluamme sinut Paula uudeksi yhteyspäälliköksemme".

Riemun tunteella ei ollut rajaa! Kyynel valui silmäkulmaani, mutta suuremmille tunteenpurkauksille ei ollut mahdollisuutta, koska olin keskellä isoa kauppaa. Olisi tehnyt mieli hyppiä ja huutaa koko maailmalle että P....rrrr...KKK..EE..LE! Tällä kertaa se tarkoitti työvoittoa ja ansaittua sellaista.

Onnitteluja on sadellut ja ne jotka tiesivät kuinka paljon olin tehnyt työtä tämän eteen, soittivat minulle. Sanoin mm. sukulaispojalleni, että en olisi seuraavaksi enää keksinyt muuta temppua kuin ostaa Maikkarilta mainosaikaa itselleni primetimenä... 

Brunssista nautiskelua

Sunnuntai 26.10.2008 - Paula Niittynen

Kello oli soittamassa kuudelta. Amerikkalaisen juustokakun valmistus piti aloittaa ajoissa aamulla, sillä en ollut jaksanut sitä tehdä eilen illalla.

Ihme ja kumma, sain kaiken valmiiksi ennen ensimmäisten veraiden saapumista. Tämän kauniin kukan sain heiltä lahjaksi.

Vieraat halusivat kuulla tarkkaan mitä oli tarjolla. Tein heille ensin pienen esittelytuokion.

Tarjolla oli saksalaista perunapaistosta, Nürburgilaisia bratwursteja, Dijon sinappia, italialaista tomaatti-sieni keittoa, mustaleimajuustoa ja kainuunjuustoleipää, appelsiinihilloketta, omenahilloa, italialaista tomaattimozzarellasalaattia, tryffelimaksapateeta, espanjalaista chorizo makkaraa, lihahyytelöä, espressoa ja veriappelsiinimehua.

Aloitimme alkoholittomalla kuohuvalla juomalla.

Jälkiruokana nautiskelimme amerikkalaista suklaajuustokakkua

Vietimme vieraiden kanssa mukavan iltapäivän. Kuulin hauskoja muisteluita lähi-idästä. Aika meni liiankin äkkiä ja oli vieraiden kotiinlähtöaika.

Onneksi saimme vielä illaksi mummun ja ukin vieraiksemme ja söimme vatsamme, jälleen, täyteen.

Ilta meneekin vaalituloksia odottaessa. Hauska ajatella, että olin hilkulla itse olla jännittäjän roolissa...

- - - - - - -

Olen kovin tyytyväinen vaalitulokseen. Nuoria akateemisia meni läpi.

Ruokaostoksia ja ranskalaista musiikkia

Lauantai 25.10.2008 - Paula Niittynen

Nälkäisenä ei kannattaisi alkaa väsäämään ostoslistaa saatika mennä kauppaan ruokaostoksille. Täytyy siis toivoa, että huomenna tulee edes muutama brunssivieras, sillä ruokaa tuli ostettua sen verran paljon.

Jatkoin eilistä harmaata linjaa sukkaosastolla. Laitoin sukulaiseltani ostetun mustan nahkatakin kauppareissulle. Tällä kertaa olin niin kiireinen, etten meikkiä ehtinyt sipaisemaan. Tämä ei ole tapaistani ollenkaan. Toisaalta illan Piaf-konserttia varten tulee ehostettua sitten sitäkin enemmän, ajattelin.

-- - - - - - - -

Onneksi olin printannut kartan löytääkseni Euran Suontaustan museoon. Museo oli monen mutkan takana tulevan illan päänäyttämö. Ajoin keskittyneenä kelloa vastaan. Minuuttia vaille kuusi saavuin ojentamaan takkini ystävälliselle miehelle ja saadakseni varatun lippuni. Minut ohjattiin alakertaan odottamaan ranskalaisen illan tunnelmia.

Grundströmin sisraukset ja Rohiola aloittivat konsertin Alonzo Heinon sävellyksellä In Candlelight.

Parvikko astui estraadille La vie en rosen sävelten alkaessa soida.

Hän on kuin tehty esittämään Piafia, kaunis ja dramaattisen näköinen altto. Parvikon pituus toi lisänäyttävyyttä, vaikka Piaf itse oli lyhyt nainen.

Konsertin kokonaisuus oli samaanaikaan herkän kaunissointuista musisointia, mutta Parvikko hallitsi myös draamankaaren. Láccordeoniste ja L´homme á la moto olivat kypsiä esityksiä.

Balettitanssijan taustasta oli selkeä etu, tanssipyörähdykset olivat siron hallittuja ja kaunis puku istui hänen päällään kuin mallinukella.

Omia suosikkikappaleitani olivat Non, je ne regrette rien ja Sons le ciel de Paris.

Ranskalaisen tunnelman kruunasi Grundströmin hieno hanuritulkinta. Pidän muutenkin hänen hymyilevästä karismastaan. Häntä on ilo kuunnella ja katsoa musiikin riemua.

Konserttipaikan valinta oli osunut nappiin. Yläkerran museossa oli uskomaton määrä kauniita antiikkiesineitä. Ne ovat tuotu maailman monista eri kulttuureista.

Minua viehätti eniten upeat posliini- ja hopea-astiastot.

Rakennuksessa oli useampi näyttävä kristallivalaisin. Mikäs sen mukavampi paikka nauttia väliaikakahveista.

Siivouspäivä

Perjantai 24.10.2008 - Paula Niittynen

Mikäs sen mukavampaa, kuin aloittaa viikonloppu siivotussa kodissa. Ai niin, pitää ensin siivota.

Yhteistuumin meillä onneksi kodinsiivous luonnaa nopeasti ja tehokkaasti. Mies innostui putsaamaan jopa uuden ilmalämpöpumpun. Luulen, että asiaan vaikutti se, että pyykinkuivausrumpu meni rikki siitä syystä ettei sitä oltu huollettu, ajoissa.

Tuoreita kukkia on kiva hankkia puhtaaseen asuntoon, tavallaan kuin palkintona uurastuksesta. Tänään niitä ei tarvinnut, sillä edelliset olivat vielä ihan kauniita.

Intoilen jo tulevaa viikonloppua. Huomiseksi olen varannut itselleni lipun Parvikon Edith Piafin konserttiin. Toisena asiana mietyttää mahtaako meille tulla brunssivieraita.

-- - - - - - -

Lähdimme katsastamaan pyykinkuivausrumpuja. Myyjä oli niin ystävällinen ja palvelualtis, että päätimme ostaa heti ensimmäisestä paikasta. Samalla sain kinuttua itselleni monitoimitulostimen, joka myös skannaa ja kopioi. Olin sellaisen tarpeessa ollut jo pitkään.

Kauppareissulle pukeuduin harmaisiin polvisukkiin. Polvisukat ovat mielestäni kivoja syyssäällä. Minulla on vaaleanpunaiset, ruskeat ja harmaat.

- - - - - - - -

K-V kiittää Ellu-tätiä kauniin limenvihreistä villasukista, jotka postimies toi. Äiti ja isä puolestaan saivat yllätyspaketista Pokka pitää DVD:n. Jaksoja näyttää olevan 31, joten tekemisen puutetta ei ole tiedossa.

- - - - - - - -

Huh huh, ihan kuin itseään katsoisi peiliin, 20 vuoden päästä...:)

En tykännyt nuorena englantilaisesta komiikasta. Nyt se jo puree. Ja kun tarinan henkilö muistuttaa tosiaan minua. Rakastanhan minäkin kauniita posliinilautasia ja kuppeja ja kynttiläillallisia. Parhaimmat naurut saa kun itselle nauraa :)

Joulunajan muisteluita

Torstai 23.10.2008 - Paula Niittynen

"Jos Östermalm olisi juoma, se olisi kupliva vuosikertasamppanja: arvokas, kevytkenkäinen, konservatiivinen ja trendikäs samaan aikaan. Kansallisromanttisia taloja asuttavat popmuusikot, kirjailijat ja liike-elämän huiput. Hyvinhoidetuilla kaduilla astelee elegantteja Burberry-naisia, kiireisiä pörssimeklareita ja pr-konsultteja, jotka työskentelevät muodin tai median parissa. Erityisen ihastuneita östermalmilaiset ovat sisustamiseen, ja shoppailukierros täällä onkin paras keskittää sisustus- ja designliikkeisiin."

Tämä luonnehdinta Tukholman Östermalmista on eräässä juuri ilmestyneessä asiakassuhdelehdessä. Luonnehdinnan kanssa on helppo olla samaa mieltä. Kaupunginosa vetää meitä aina puoleensa. Kuva on hotelli Diplomatin viereltä.

Kun löydän hyvän luonnehdinnan                                     Södermalmista, laitan senkin blogiini. Kun haluaa heittäytyä rentoon meininkiin, kuunnella jazzia ja klubimusiikkia, suuntaamme Södermalmille. Heinäkuisella matkallamme löysimme sieltä kivan ravintolan, jonka nimi oli Kvarnen. Ihastuin siellä 30-lukuhenkiseen ravintolasaliin. Ravintolalla on pitkä historia, sillä rakennus on vuodelta 1907. He tarjoilevat myös brunchin. Kannattaa käydä katsomassa ravintolan valokuvia brunchista, takuuvarmasti vesi tulee kielelle!

Samaisesta asiakassuhdelehdestä löytyy myös todella osuva luonnehdinta saksalaisen joulunodotuksen tunnelmista.

"Tuoksut paahdetuista manteleista ja kastanjoista, vohveleista, herkkuja tirisevistä grillikojuista ja höytyävästä Glühweinista tulvivat nenään. Silmiä hivelevät kauniisti koristellut joulukuuset ja myyntikojut. Korviin kantautuu karusellin ja posetiivarin musiikki. Näistä tunnelmista on saksalainen joulutori, Weihnachtsmarkt, tehty."

Olisin varmaan itse valinnut juuri nuo samat sanat. Omat muistoni ovat joululta 2000 Rostockista. Kun katson lehden kuvia ja luen Krölinerstrassen elämyksellisestä ilmapiiristä, vierähtää kyynel silmääni. Joulun odotus oli huipussaan. Saksalaiset ovat perinteisesti ja taidokkaasti rakentaneet tunnelmallisen joulunodotuksen. Yhdyn myös lehden väitteeseen, että adventtiaika on saksalaisen joulun parasta antia. Minulla olisi kuvia aiheesta paljonkin, mutta siihen aikaan en omistanut digikameraa, enkä nyt skanneria.

Saksalaisista joulumarkkinoista voi tehdä monenlaisia ostoksia, kauniita kransseja, käsintehtyjä kynttilöitä, elsassilaisia mistelinoksia, leluja ja muita koriste-esineitä. Itse ostin kahdeksan vuotta sitten lempijoulukoristeeni kristalliset joulupallot ja enkelit. En luopuisi niistä mistään hinnasta.

Joulupöytään ostin torilta myös joulumakkaraa. Suomalainen makkara maistuu aika mitättömältä niiden rinnalla, enkä niitä omaan pöytääni laittaisi.

"Joulumarkkinoiden tunnelma tiivistyy iltaa kohti. Adventtiaika on valon juhlaa. Puiset myyntikojut on valaistu hurmaavasti."

Samanlaista tunnelmaa saa etsiä. Toki samanlaisia perinteitä on Itämeren ympärysvaltioissa muuallakin. Tallinnassa vietin kerran joulunaikaa, en kuitenkaan päässyt samaan mielentilaan. Eikä USA:n Washington DC:n Mall:ien eli megasuurien ostoskeskusten joulukrääsä tehnyt vaikutusta. Joulumusiikkia siellä alettiin soittamaan jo lokakuussa.

Mietin, että Rauma voisi hyödyntää enemmän tunnelmallista Vanhaa kaupunkiaan joulunalla. Tonttujen yö on kiva sinällään, mutta siitä on pitkä matka Weihnachtsmarktin tunnelmaan.

Laulutreenit

Keskiviikko 22.10.2008 - Paula Niittynen

Tämän illan laulutreeneissä oli vain neljä jäsentä paikalla. Piritta säesti meitä kunniakkaasti, vakisäestäjän ollessa matkoilla.

Saimme treenit vedettyä kunnialla läpi. Ehdimme harjoitella jopa neljä kappaletta.

Viimeinen kappale oli minulle entuudestaan tuntematon ja lauloin sen läpi ensimmäistä kertaa. Sain melodia/sopraano-osan, joka auttoi pääsemään heti kiinni lauluun. Olin kuitenkin kuulevinani laulavani hetkellisesti aavistuksen verran alavireisesti. En saanut sitä korjattua. Aikaa on vielä ensimmäiseen keikkaan 4,5 viikkoa. Eiköhän se siitä, harjoittelemalla kovasti :)

Sunnuntai brunssi

Sunnuntai 19.10.2008 - Paula Niittynen

Mikään ei voita sunnuntaibrunssia. Siihen kuului tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen monensortin aisteja herättäviä herkkuja, laadukasta espressoa, hedelmiä, juustolajitelma, salamia, tuorepuristettua veriappelsiinimehua ja foccacialeipää. Taustalla soi Billie Holiday leppoisasti.

Yhtä leppoisaa on lukea brunssin ohella sunnuntain Länsi-Suomea. Ilahduin, koska Aikalisä-osio oli äärimmäisen laadukasta luettavaa. Aukeama, jossa Merja Maansalo oli haastatellut isä Mitroa ja Jami kirjoitti ilmastonmuutoksesta kestää vertailun mihin tahansa isoon lehteen.

Olen kaivannut kunnollisia sunnuntaibrunsseja Saksasta muuton jälkeen. Toki Helsingissä paikkoja oli ja niissä joskus kävin, mutta niiden henki on erilainen. Saksassa brunssit on toteutettu "pieni on kaunista" ajatusmallin mukaan. Tunnelma on rento ja boheemi. Hinnoittelu ja fiilis on sopiva myös opiskelijoille ja lapsiperheille. Helsingissä kohderyhmä on hieman suppeampi. Saksassa tarjoiluun on panostettu ja suolaista ja makeaa tarjoiltavaa on monenlaista. Vaihtoehtona Saksassa on myös kahvilan tarjoamat erilaiset kombot, joista valitset mieleisen. Itse pidän enemmän seisovasta pöydästä. Parhaimman brunssin nautin Berliinissä v. 2001. Vahinko vain en muista kahvilan nimeä enkä kaupunginosaa.

Toisin sanoen, jos omasta kaupungista ei löydy brunssipaikkaa, voi sen rakentaa itse, kuten nykyisin joudun tekemään. Siitä puuttuu kuitenkin se yhteisöllinen puoli. Saksassa kaveripiiri tapasi aina keskipäivän jälkeen ja puheensorina täytti kahvilat.

Tai, mikä estää minua kutsumasta ystäviä, tuttavia ja naapurustoa kotiini sunnuntaibrunssille. Eli, tervetuloa. Voisin aloittaa vaikka yhteisöllisyyskampanjani joka toisena suunnuntaina järjestettävästä brunssista.

- - - - - - -

Esitin ideani miehelleni ja sain häneltä myöntävän vastauksen. Tervetuloa siis ensimmäiselle sunnuntai brunssille kotiimme 26.10 n. klo 12-16.

- - - - - - - -

Iltapäivällä sormeni hypistelivät onnellisina uutta esiintymispukuani. Sain sen kokeiltavaksi ensimmäistä kertaa.

Hupsis ja vetoketju meni kiinni. Se todentotta mahtui minulle, oli juuri oikean kokoinen.

Kenkäkaapistani löytyi pukuun sopivat kiiltonahkakengät.

Lifestyle viikonloppu Tampereella

Perjantai 17.10.2008 - Paula Niittynen

Mieheni sai minut ylipuhuttua lähtemään kahden päivän lomamatkalle Tampereelle. Ylipuhui siinä mielessä, että olen tottunut perinteisesti lähtemään joko Turkuun tai Helsinkiin pikalomille. Merenrantakaupunki on ollut tähän saakka se ainoa omalta tuntuva juttu.

Täytyy sanoa reissun päätteeksi, että onneksi annoin periksi ja lähdin reippain mielin vaihteeksi Tampereelle.

Olin ennalta päättänyt kuvata Tammerkosken partaalla olevia tehdasrakennuksia, joita ihailen suuresti. Miten kävikään, akku loppui digikamerasta jo alkumetreillä ja rakennukset jäivät kuvaamatta. Ihastuin Pispalanmäkeen ja sen moniulotteiseen kaupunkirakenteeseen ja arkkitehtuuriin. Yhtään kuvaa en vain ehtinyt saamaan sieltäkään.

Kuvia sain sen sijaan hotellista jossa olimme yötä. Valitsimme Mangohotellin sviitin, kun kaikki muut hotellit ja huoneet tuntuivat olevan täynnä. Kokeilin ensimmäistä kertaa itsepalveluhotellia. Huone ei täyttänyt odotuksiani sviitistä, mutta sänky oli hyvä nukkua. Tyyli oli intialaisen pramea väritykseltään. 

Tampereen visiittiin piti pukeutua rennon retrosti. Tutustumista kaupunkiin haittasi sateinen keli.

Löysimme kivan antiikkiliikkeen nimeltä Antikcoctail. Jäin siellä kaipaamaan kaunista Bavarian kahvikuppisarjaa.

Kupit olivat kauniisti esillä 30-luvun näyttävässä myöhäisjugend-kaapissa. En ole tähän asti tykännyt kovin värikkäistä ja koristeellisista astioista, mutta nämä säväyttivät pirteydellään.

Nälkäisenä ei kannattaisi mennä Kauppahalleihin. Ne ovat meidän molempien lempipaikkoja. Aina matkoillamme menemme tutustumaan paikalliseen kauppahalliin. Ehdoton suosikkimme on Tukholman Östermalmin Saluhallet. Tampereen makumatka ei kuitenkaan kalpene suomalaisessa mittapuussa. Ainakin sen tarjonta on monipuolisempi kuin Porin. Turun halliin verrattuna Tampereen kauppahalli on jossain mielessä monipuolisempi. Teemana on selkeästi ruoka, ei tavara. Ostimme kolmea eri juustoa, salamia ja karitsan sisäfilettä.

Päätimme kokeilla Kauppahallin ranskalaista ravintolaa 4 vuodenaikaa. Mieheni valitsi ranskalaisen tomaattikeiton, joka osoittautui todella maukkaaksi. Itse valitsin hauen. Se oli valmistettu minulle uudella tapaa, nimittäin hauenliha ja kananmuna oli vatkattu kuohkeaksi ja leivitetty kevyesti. Se oli tarjoiltu maukkaalla voikastikkeella.

Napasimme ravintolasta käyntikortin, jossa mainostettiin lifestyke kauppaa ruoanystäville. Päätimme suunnata Aleksis Kiven kadulle. Keittiöelämää osoittautui löydöksi. Pelkästään valikoima oli laaja ja laadukas. Normaaliin keittiöputiikkiin verrattuna, valikoimassa oli runsaasti herkkuja Italiasta ja Espanjasta. Tämä ei jäänyt kuitenkaan tähän. Omistaja Maijastiina Ovaska osoittautui varsinaiseksi asiantuntijaksi. Saimme pitkän esittelyn pastan laatuun vaikuttavasta kuivausajasta ja balsamicon rypälemehun vaikutuksesta laatuun. Opimme samalla valkoisen ja mustan tryffelin eron.

Kurkistimme myös italialaisen kahvin saloihin. Nyt ymmärrän Modaboxin ajalta oppimani italialaisen kahvikulttuurin merkityksen. Hänellä on valikoimassa myös luomukahvia. Mutteripannukahvia oli montaa lajia. Creemaa tai ei, mutteripannut on meidän juttu.

Päätimme tehdä keittiöömme hankintoja, espressokahvikupit, lusikat, sisialaista espressokahvia ja tryffelisuolaa.

Lomamme oli varsin onnistunut. Ennen kotiinpaluuta kävimme mieheni mummin veljen luona. Emme olleet aiemmin käyneet heillä kylässä. Molemmat miehet harrastavat sukututkimusta ja se olikin visiitin teemana.

Sain kuulla, että heidän poikansa on koulutukseltaan hopeaseppä. Sain ihailla hänen hopeatöitään. Artesaani osoittautui monilahjakkuudeksi, sillä tällä hetkellä hän pyörittää oululaista mainostoimisto Reklaamia.

Visiitin aikana puhelimeni soi ja sain työhaastattelukutsun jälleen Uuteenkaupunkiin. Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo.

Tampere oli kaikenkaikkiaan yllätyksiä täynnä. Vanhoja punatiilisiä rekonstruoituja tehdasrakennuksia oli vähän väliä. Tällä kertaa matkamme ei ollut musiikki- ja jazzpainotteinen, se oli ennemminkin muotoiluun ja makuelämyksiin inspiroitunut.

Hyvin onnistuneen päivän kruunasi kotona odottava FaceBook ystäväkutsu Piritta Venholta, Impromptumin jäseneltämme. Vastasin KYLLÄ hymyssä suin.

Keikkaa pukkaa

Tiistai 14.10.2008 - Paula Niittynen

Sain juuri puhelinsoiton ja tiedon, että Impromptumilla on tiedossa kaksi keikkaa tämän vuoden puolella. Ensimmäinen on jo 6 vkon päästä.

Aika mahtava fiilis. Tältä se sitten tuntuu, kun ekat keikat on tiedossa. Jotenkin juhlallinen olo, mutta samalla jännittää. Uskomatonta, olen ihan täpinöissä. Miten malttaa odottaa.

Toinen keikoista on Cafe Salissa. Vaikka meillä ei ole tänä vuonna kirkkokonserttia, tuntuu tämä miltein yhtä hienolta ja juhlalliselta.

Haastattelukutsut

Maanantai 13.10.2008 - Paula Niittynen

Maanantai iltapäivällä puhelin pirahti. Ystävällinen ääni toisessa päässä kertoi, että hän halusi kutsua minut työhaastatteluun. Tällä kertaa osoitteena oli Uusikaupunki.

Rekrytointialan yritys haki asiakkaallen yhteyspäällikköä. Ilmoituksessa ei kerrottu mistä yrityksestä oli kyse, mutta aavistelen tietäväni.

Katsotaan keskiviikon jälkeen, osasinko arvata oikein :) Joka tapauksessa hyvä mieli tuli siitä, että he haastattelevat vain 5 kandidaattia.  

-- - - - - - -

Kävin iltapäivällä kahvilassa. Palattuani minua odotti kiva yllätys. Olin saanut sähköpostitse toisen haastattelukutsun. Yllätys, sekin oli Uuteenkaupunkiin :)

Varsinais-Suomi rulettaa :)

Cafe Sali

Lauantai 11.10.2008 - Paula Niittynen

Olin odottanut kovasti viime keskiviikon Impromptumin lauluharjoituksia, sillä paikalle oli tulossa uusi tulokkaamme.

Muistan itse kuinka paljon jännitin ensimmäisissä harjoituksissa. Hänestä ei jännitystä näkynyt lainkaan. Oli tosi mahtavaa laulaa hänen vierellään samoja stemmoja!!

- - - - - - -

Aivan yhtä paljon odotin Cafe Salin perjantaisia avajaisia. Kahvilan omistajan Iida Lammen tunnen pesäpalloajoilta.

Hänen aikaansaannoksensa oli uskomatonta katsottavaa. Olin hänen kaikista ratkaisuistaan samaa mieltä. Hämmästyttävää, kuinka sama maku hänellä oli kaikkien yksityiskohtien kanssa.

Nyt vanha Feren talo pääsee oikeuksiinsa monien vuosien alihyödyntämisen jälkeen. Valoa ja arvokkuutta huokuva Sali kutsuu sisälleen.

Ensimmäisenä katseeni osuu harmaan eri sävyisiin seiniin. Harmaa tuo arvokkuutta rakennukseen, mutta toimii hyvin nuorekkaassakin ympäristössä. Toiseksi huomaan 30-luvun henkiset valkoiset pyöreät lamput. Minulla oli samanlaiset Tammisalon asunnossani.

Myöskään tarjoiltavat ja tarjoilijat eivät kalvenneet interiööriin verrattuna. Helsingin deleistä tuttu salaattikombo oli mieleeni. Ehkä porrastaisin kuitenkin vapaavalintaista salaattia enemmän. Tutut tarjoilijatytöt käyttäytyivät sopivan elegantisti ja kuulin heidän teitittelevän vanhempia ihmisiä. Vaikka väkeä oli paljon ja jono pitkä, tarjoilijat eivät langenneet juoksemaan eikä kiirehtimään arvoonsopimattomasti.

Olisin halunnut heti ottaa valokuvia paikan kauniista yksityiskohdista, joita löysin monta. Katseeni kiinnittyi erityisesti isoon hopeakehyksiseen peiliin, joka nojasi maassa vinosti. Toinen kaunis yksityiskohta oli valkoiseksi rapatun biotakan vieressä oleva elegantti ruskea nahkasohva. Hassua, tänä keväänä meinasin ostaa itse samanlaisen sohvan. Kirjoja näin tarjolla. Oliko Lifestyle lehtiä?

Huonekaluissa on käytetty ruskean ja valkoisen yhdistelmää. Sävyt viehättävät jo siksikin, että nykyisessä kodissani löytyy paljon ruskean ja valkoisen yhdistelmää. Pidän siitä, että hän on osannut yhdistää tämän pehmeän linjan harmaan ja mustan kylmään vastakohtaan. Yhdistelmä toimii ja on viimeistellyn ja harkitun oloinen.

Istuimme kahvilla kaverin kanssa ja kehuimme paikkaa kilpaa. Kiinnitimme molemmat samaan yksityiskohtaan huomiota. Vanhempi arvokkaan oloinen naisihminen vaaleanpunaisessa turkiksessa nautti kakkupalastaan ja liköörilasistaan silminnähden. Ehkä hänkin oli jo vuosia odottanut tämän kaltaista kahvilaa, jossa aistinautintoja on tarjolla monenlaisia. Ei siis tarvitse enää välttämättä lähteä Helsinkiin samalaisia moniaistisia nautintoja hakemaan.

Tunnelmamme rikkoi kuitenkin yhtäkkiä äänekäs iäkkäämpi naisryhmä. Pikainen silmäys kertoi eläkkeellä olevan opettajakaartin saapuneen kahvilaan. Suureen ääneen eräs julisti, että "päätimme juuri, että annamme kymmenen kertaa anteeksi kassatoimintojen kanssa sähläämisen, mutta emme enempää."

Toinen opettaja oli luullut uutta omistajaa Tytti Lampuksi. Kun selvisi oikea omistaja, alkoi siitä heti sukuselvitys. Kolmas nainen nauroi sitten ääneen ja sanoi kovalla äänellä, että "Raumalla täytyy aina tietää mistä suvusta on."

Sitten seurasi finaali. Kaikki kolme opettajaa esitelmöivät, kuinka epäkäytännöllistä oli ettei ulko-ovenpielessä ole tuulikaappia. Sitten he yhteistuumin suunnittelivat lasikopin ja yksi meni esittämään asiansa omistajalle. Kertoivat sitten meille käyneensä sanomassa asiasta.

- - - - - - - -

Kutsuin kaverin illaksi kylään kotiini. Hän oli ensimmäistä kertaa visiitillä. Söimme, juttelimme, kuuntelimme The Real Groupia ja visioimme seuraavaa joulukonserttia. Heitimme villejä ideoita ilmaan. Uskoimme molemmat, että tulevaisuus tuo tulessaan hienoja tilaisuuksia. Haluamme kehittyä ja viedä laulunsanomaa etenpäin.

Musiikin voimalla

Keskiviikko 8.10.2008 - Paula Niittynen

Mikään ei korvaa hyviä ystäviä.

Olen ollut lauluyhtye Impromptumin jäsen vasta kuukauden, mutta huomaan jo nyt, että se on minulle (ja muillekin jäsenille) paljon muutakin kuin laulamista.

Perustajajäsen soitti minulle eilen aamulla ja pyysi kylään luokseen. Sisälle päästyäni ensimmäisenä minut pyydettiin ruokapöytään syömään. Tuli niin kotoisa olo.

Juttelimme eri asioista maan ja taivaan väliltä. Ihan kuin olisimme tunteneet toisemme jo kauan. Tunsin kuuluvani johonkin todella arvokkaaseen ja että minut oli otettu avosylin vastaan.

Minulle esiteltiin tietokoneohjelma, jolla sovitetaan meidän laulut. Aika upeaa, kumpa osaisi itsekin.

- - - - - - - - -

Olin jostain syystä väsynyt, kun lähdin viime tippaan eilisillan jazz-konserttiin. Mutta, kun ensimmäiset pienonäänet oli kajahtanut ilmaan, oli väsymys tipotiessään.

Jazzpianisti oli mykistyttävän hyvä, virtuoosimainen. Häntä oli ilo katsella ja kuunnella. Hänen basistiveljensä oli miltein yhtä hyvä, ainakin lavakarisma oli kohdallaan.

Samaa ei voi sanoa solistista Johanna Iivanaisesta. Lauluääni oli ihan hyvä, mutta kaipasin tähän konserttiin hieman tummempaa ääntä. Lavakarismassa hän jäi miesten jalkoihin. Muutama spiikkaus olisi kannattanut harjoitella etukäteen, sillä takelteleva jazzlaulaja on lähinnä koominen.

Ei silti, Johanna on hellyttävän tyttömäinen ja aito. Iloinen ja positiivinen. Ujous oli käsinkosketeltavissa. Mielestäni kukkaistyttönä toiminut Koivula on varmempi lavalla.

Lue lisää »

Päiväkylpylä unelmia ja jazzia

Maanantai 6.10.2008 - Paula Niittynen

Sain päähäni viime perjantaina mennä kysymään extempore kauneushoitolaan, jonka vakituinen asiakas olen, että olisiko samalle päivälle vapaata aikaa hierovaan kylpyyn.

Suureksi ilokseni peruutusaika löytyi ja niinpä pulahdin mintun tuoksuiseen kylpyammeeseen puoleksi tunniksi. Leilan uusi päiväkylpylä on kaunis ja viihtyisä. Siinä poreiden rentouttaessa kehoani ja mieltäni, unohtuivat torstaiset mielipahaa aiheuttaneet vastoinkäymiset.

Rentouttava ilta sai jatkoa. Kalenteristani löytyi merkintä Kamarimusiikki konsertista. Esiintyjinä olivat mm. loistavat sopraano Marja Haapaniemi sekä baritoni Sauli Ahvenjärvi. Rauman Posellin akustikka pääsi jälleen oikeuksiinsa.

- - - - - - - -

Sunnuntain käytin miltein kokonaan kotisivujeni päivittämiseen ja erityisesti Impromptum aineiston lataamiseen sivustolle. Olin varsin iloinen, että sain liitettyä myös musiikkinäytteitä joululevyltä.

-- - - - - - -

Odotan huomista tiistain jazz-keikkaa innolla. Onkohan Rauma-sali täynnä? Lippu on jo hankittu ja odotukset korkealla. An evening with Ella Fitzgerald & Oscar Peterson -konsertti

Keski-ikäiset työnhakijat unohdettu

Torstai 2.10.2008 - Paula Niittynen

Kuuntelen huokaisten tuoreita iltakuuden uutisia.

Tutkija antaa lausontoaan toimittajalle. 30-40 vuotiaat ovat unohdettu työllisyystoimenpiteissä. Heidän on nykyisin vaikeinta saada työtä. Yli 55-vuotiailla on paljon parempi tilanne.

Sain viestin, jossa sanottiin etten ollut päässyt kolmen haastateltavan joukkoon, jossa haastateltaisiin toiminnanjohtajaksi hakeutuvia erääseen säätiöön. Syitä tippumiseen en saanut, vaikka erikseen kysyin. Koska koin, että tehtävä olisi ollut kuin tehty minua varten, olisin halunnut palautetta. Kannustavan palautteen anto kuuluu fiksun yrityksen toimintaan. Helsingissä töitä hakiessani sain pääsääntöisesti hyvää palautetta, josta oli hyötyä jatkossa. Yrityskuvaan vaikuttaa moni pienikikin tekijä.

- - - - - - - - - - -

Hetken vedettyäni henkeen, muistan kultaisen säännön. Työnhaussa pitää olla aina positiivisella itsetunnolla liikkeellä. Itseluottamusta ja uskoa pitää löytyä.

Minulla on vahva tahto ja luja uskomus. Tänään kuitenkin vuoden ja 4 kuukauden ja arviolta pitkälti yli 50 tuloksettoman yrityksen jälkeen usko on (hetkellisesti) vähissä.

Auttaakohan viisas neuvo nukkua yön yli ja katsoa asioita uusin silmin?

Väkivallan tutkija etsi töitä

Keskiviikko 1.10.2008 - Paula Niittynen

Lähetin tänään tuhannen ja ensimmäisen työhakemukseni. Tällä kertaa se lähti Sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman sihteeristölle eli Anne Holmlundin johtamalle työryhmälle.

He olivat julkaisseet eilen sisäisen turvallisuuden toimeenpanosuunnitelman (http://www.intermin.fi/intermin/hankkeet/turva/home.nsf/files/Toimeenpanosuunnitelma%20end%2030/$file/Toimeenpanosuunnitelma%20end%2030.9.2008.pdf). Suunnitelmassa kerrottiin, että tullaan kehittämään turvallisuuden tutkimusta. Tämän lisäksi suunnitelmasta löytyi kohta, jossa sanottiin panostettavan turvallisuusseikkojen huomioon ottamiseen rakennetun ympäristön suunnittelussa.

Luettuani suunnitelman innostuin pitkästä aikaa hakemaan oman alan ja erityisesti ydinosaamistani vastaavaa työtä.

Odotan mielenkiinnolla mikä on vastaanotto.

Jääkö eilen julkaistu toimeenpanosuunnitelma jälleen kauniiksi sanoiksi? Vai jaetaanko kyseiset tehtävät valtion sisällä jo nykyisille virkamiehille?

Haastattelin eilen tiistaina 30.9.2008 Oikeusministeriön alaisen Rikoksentorjuntaneuvoston neuvos Hannu Takalaa. Hän myönsi, että nykyisellään poliiseilla ei ole ammatillisia valmiuksia rikoksen ja väkivallan torjuntaan. Töitä ei kuitenkaan ollut tarjota minulle.